Vancouver.

Kas näin. Vihdoin ja viimein raportoitakoon täältä kaukaa, että olen kuin olenkin edelleen hengissä ja oikein hyvissä voimissa! Täällä elämä on yhtä seikkailua ja suhteellisen touhuntäyteistä. Olen ollut täällä Vancouverissa nyt siis melkein kaksi kuukautta. Meidän naapurusto alkaa tuntua kodilta ja osaan jopa neuvoa ihmisiä menemään oikeisiin paikkoihin kun ne kysyy neuvoa :) Täällä on tosin aika helppo vaikuttaa paikalliselta asukkaalta, nimittäin ehkä noin 9 kymmenestä vastaantulijasta on alun perin jostain muualta kuin Vancouverista tai edes jostain päin Kanadaa. Englanti sujuu aikalailla ongelmitta, onhan sitä tässä paahdettu menemään jo neljä kuukautta (!!). Olen jopa kuullut sanottavan, ettei mun aksenttia melkein edes erota kanadalaisesta, whoa.

Olen siis palannut työelämästä opiskelija-arkeen, kouluun nimeltä DTS (Discipleship Training School). Tai no jos tätä nyt opiskeluksi voi kutsua. Tavallaan joo, sillä opin tonneittain asioita päivittäin, mutta suuri osa siitä tapahtuu muuten kuin oppitunneilla istuessa. Meitä on siis 9 opiskelijaa ja staffilaisia on 6, joista kaksi on varsinaisesti meidän koulun johtajia. Asutaan vuokra-asunnoissa kerrosrivitalossa, naapurustossa, ehkä 15 minuutin paikallisjunamatkan päässä Vancouverin downtownista. Meidän asunnossa asuu siis neljä tyttöä (kaksi sveitsiläistä, yksi englantilainen ja yksi romanialainen) minun lisäksi. Asunto koostuu kahdesta huoneesta (kolmen kerrossängyn ja kahden lipaston kokoinen makuuhuone ja pikkuinen olohuone), minimaalisesta kylpyhuoneesta ja keittiöstä. Ja sittenhän meiltä löytyy myöskin mm. torakoita ja sellaisia hämähäkkejä, jotka puree. Lemmikkiosasto on siis kunnossa. Sitten toisessa asunnossa asuu kaksi poikaa (Sveitsi ja USA) ja kanadalainen nuoripari.


Tässä on siis meidän koko porukka. Ylärivissä (vas.) Bobby (Minnesota, USA - staff), Trix (Sveitsi), Henry (UK, ei varsinaisesti meidän koulun porukkaa, mutta YWAM:n työntekijä), Tanya (Alberta, Kanada - johtaja), Taylor (Idaho, USA) ja Randy (Vancouver - johtaja). Keskirivissä (oik.) Stuart (Australia - staff) ja edessään vaimonsa Jacqui (Utah, USA - YWAM:n työntekijä myöskin), MINÄ, Alex (Romania), Rebekka (Sveitsi), Jenny (Saskatchewan, Canada) ja eturivissä (vas.) edellisen mies Nathan (Saskatchewan, Canada), Ancel (Sveitsi), Sarah (UK), Julia (Kenia - staff) ja Anne (Hollanti - staff).

Meidän kotoa on vajaan puolen tunnin kävelymatka “luokkahuoneelle” joka on oikeastaan yhden kirkon omistaman liikuntahallin yläsali. “Koulupäivä” alkaa yhdeksältä ja päättyy keskimäärin viideltä. Ja sitten päivästä riippuen iltaisinkin on erinäistä aktiviteettia. Mutta minun päivänihän alkaa maanantaista perjantaihin klo 5.50. On käynyt niin, että aikojen alussa perustettiin klubi, joka jonkin ajan kuluttua sai nimen “Crazy Runners”. Käydään siis vaihtelevin kokoonpanoin (yleensä minä ja yksi jenkkipoika + satunnaisesti muita tyyppejä) puolisen tunnin lenkillä aamuisin klo 6.00. Ja kyllä, tähän keskiyöllä juoksentelemiseen on järkevä syy, nimittäin päivittäinen aikataulu alkaa siinä 7.00 tunnin omatoimisella aamupalalla ja tunnin mittaisella tuokiolla, joka kulkee nimellä focus time (käytännössä keskitytään viettämään aikaa kahdestaan Jumalan kanssa). Päivittäinen aikataulu vaihtelee hyvin pitkälti päivittäin ja myöskin jokainen viikko on erilainen. Meillä on aina joka viikolle joku teema, josta sen viikon vieraileva opettaja sitten puhuu.

Ja tietysti syödään. Syömisestä puheen ollen, meidät on jaettu sellaisiin “community responsibility”-tiimeihin, joista yksi on vastuussa päivittäin lounaan valmistamisesta, minun tiimi kokkailee päivällistä keskiviikosta perjantaihin (maanantaisin jakaannutaan syömään YWAM Vancouverin työntekijöiden koteihin ja tiistaisin syödään yhdessä paikassa josta taidan kertoa vähän myöhemmin) ja sitten on vielä yksi tiimi - “hospitality”, jonka vastuutehtäviin kuuluu kaikenlaista pientä sälää, mm. välipalan valmistaminen oppituntien välisille tauoille. Täällä siis syödään jatkuvasti. Ja paljon. Ja hyvää ruokaa.

Mitähän muuta yleistä vielä kertoisin… Että mitä me sitten oikeastaan opiskellaan? Nyt on meneillään viikko numero kymmenen ja tämän viikon teema on kankeasti suomennettuna “usko elämäntapana”. Muita teemoja tähän mennessä on ollut mm. Jumalan äänen kuuleminen, oikeus/oikeudenmukaisuus/oikeamielisyys (sievästi solmussa keskenään), Jeesuksen risti, evankeliointi ja lähetystyö ja sen sellaista.

Ja yksi viikko vietettiin Albertassa, sellaisessa lähetyskonferenssissa ja sinne tuli opiskelijoita muiltakin DTS:iltä. Tuosta ajaa hurautettiin Kalliovuorten yli (melko huikaisevia maisemia etten sanoisi!) ja takaisin :)




Jotta nyt ette ihan uuvu informaatiotulvaan (kun tätä nyt lopultakin alkaa täältä pikkuhiljaa valumaan..), niin sulatelkaahan tämä paketti ensin ja yritän tässä (toivottavasti päivittäin) lisäillä tarinoita seikkailuistani - ja niitähän riittää!