Leppoisa(?) lepopäivä.

Eilisen tehokkuuden jälkeen päätin olla tekemättä mitään. Ja päivä alkoikin mallikkaasti suunnitelmien mukaan. Heräsin siinä 11.40 huomatakseni, että kaikki muut olivat lähteneet teillensä: kolme tytöistä kirkkoon (yksi heistä oli itse asiassa jo tullut takaisinkin - ja sanoi:"I was amazed when I came back and you were still in bed, sleeping!" hmmm..) ja yksi oli yläkerrassa Bobbyn (siis se yksi staffilainen, joka asuu yhdessä tämän talon asunnossa ja se on ikäänkuin meidän yhteinen olohuone ja meidän koulun puhelin on siellä myöskin) asunnolla. Sitten minuun iski tehokkuuspuuska. Päätin siivota. Suurin piirtein kerran viikossa pyritään siis siivoamaan tämä meidän koti ja päätin että tänään on minun vuoroni. Ensin kokosin valtaisan kuorman roskia ja kierrätettäviä tuotteita (täällä kierrätetään kaikki mahdollinen, paitsi biojäte - kummallista) ja roudasin ne takapihan roskiksille. Ja kun nyt roskien kuskausvauhtiin päästiin, niin meillä on siellä Bobbyn asunnon parvekkeella pahvilaatikoittain kaikenlaista kierrätettävää, mitä kertyy kun kokkaillaan koko porukalle sapuskaa (siellä samaisessa asunnossa syödään siis yhdessä päivällistä ke-pe, jota minun tiimi kokkailee ja myöskin la-su) ja roudata tempaisin nekin sitten jäteosastolle. Ja ei muuta kuin imuroimaan. Olin ihmeen tehokas ja hyväntuulinen, sillä normaalisti meidän imuri saa jotain napsahtamaan minun päässä ja tulen hyvin kiukkuiseksi. Sehän ei nimittäin juurikaan imuroi, tai siltä se ainakin tuntuu, mutta kerran viikossa sillä joka tapauksessa silitellään nämä ihanaiset kokolattiamatot. Mutta tänään melkein, mutta vain melkein laulelin imuroidessani. En antanut myöskään lattialle vuotavan ja lammikkoa kerryttävän vessanpöntön masentaa vaan moppasin vedet pois lattialta pyykkäystä odottavin keittiöpyyhkein.

Tämä tehokkuustuokio oli varsin piristävä kokemus. Tämän jälkeen kokosin pinon koulutehtäviin tarvittavia tuotteita ja tepastelin yläkertaan (yläkerta tarkoittaa siis tämän talon kakkoskerroksessa sijaitsevaa Bobbyn asuntoa, ellei toisin mainita). Ei meillä nyt mitenkään hulvatonta määrää kaikennäköisiä projekteja ole, mutta jotain sentään. Viikottain pidetään päiväkirjaa (processing book/journal), mihin on tarkat ohjeet. Kirjoitetaan joka viikko kolme sivua. Ensimmäinen on sellainen infosivu: ihan vaan faktatietoa mitä viikon aikana on tapahtunut ja sitten viikon oppituntien pääpointteja. Toinen ja kolmas sivu on jaettu kahteen osaan. Toisen sivun osiot ovat The Good Stuff (juttuja mitä on oppinut ja oivaltanut viikon aikana, ahaa-elämyksiä ja sen sellaista) ja So, Now What? (miten tästä eteenpäin, miten aion laittaa käytäntöön oppimiani asioita?). Ja kolmannella sivulla Focustime (juttuja päivittäin Jumalan kanssa vietetystä ajasta) ja What's up? (ihan vaan mitä kuuluu noin yleisesti, mikä on meininki). Kirjoittelen näitä juttuja viikon kuluessa, jottei sunnuntai-iltapäivänä tartte tehdä koko urakkaa kerralla. Oikeastaan pidän tuon päiväkirjan kirjoittamisesta. Tekisin sen joka tapauksessa, mutta on hirmu kätevää, että se on yksi koulutehtävistä niin sille on varattu aikaa (tai lähinnä ei ole annettu liikaa muita kouluajan ulkopuolella tehtäviä juttuja). Ja sitten tehdään kirjaraportteja. Yhteensä tän ensimmäisen kolmen kuukauden aikana luetaan neljä kirjaa ja niistä sitten tehdään erinäisiä tehtäviä, kuten kirjoitetaan lista syistä minkä takia kyseinen kirja pitäisi lukea tän koulun aikana tai suunnitellaan kirjalle uusi kansi, joka houkuttelee täysin uuden kohderyhmän lukijoita. Jos saisi valita, että lukeeko ne kirjat ja tekeekö ne raportit vai ei - jättäisin tekemättä. Ei sillä että "mua nyt laiskottaa, enkä viitsi lukea". Pidän lukemisesta. Mutta kaiken muun tekemisen ja kommuuniasumisen päälle ja kaikkien viikon aikana kuultujen opetusten lisäksi en pysty vastaanottamaan lisää informaatiota. En saa kirjoista kovinkaan paljoa irti. Ja asiatekstin lukeminen englanniksi on juttu sinänsä. Mutta koulutehtävät on koulutehtäviä - tehtävä on vaikkei niin suuresti nauttisikaan :)

Olen siis ollut tämän viikonlopun kokkausvastuussa Taylorin ja Sarahin kanssa ja tänään meillä oli ruokana possupaistia vihannesten kera. Laitettiin ruoka tulemaan siinä kolmen aikaan, sillä koko komeuden paistumisessa kesti kolme tuntia.

Ja sitten niiden koulutehtävien kimppuun. Viimeistelin tämän viikon päiväkirjaosuuden ja ajattelin jatkaa viimeisen kirjaraporttikirjan lukemista. Mutta ennen sitä päädyin selailemaan päiväkirjaa aikaisemmilta viikoilta ja siinä selaillessani hetkeksi ummistin silmäni. Ja niinhän siinä sitten kävi, että nukahdin. Heräsin tosin ihan tuossa tuokiossa, mutta päätin jatkaa unia ihan vain siksi, että pidän päiväunista! Ja puolitoista tuntia myöhemmin heräsin sopivasti pöydän kattamisaikaan :)

Päivällisen jälkeen jäin yläkertaan lukemaan kirjaa. Nyt on siis meneillään kirja nimeltä "Jesus among other gods" (Ravi Zacharias). Mielenkiintoinen kirja, tosin välillä joka toista sanaa en ymmärrä, mutta hienosti olen pysynyt kärryillä jo sivulle numero 53!

Ja sitten. Sain tämän mitääntekemättömyyspäivän toisen(!) tehokkuuspuuskan - whoa! Päätin jälleen siivota (mitä ihmettä!). Meidän yläkerran keittiö on päässyt hyvin mielenkiintoiseen kuntoon kun keittiöllä on monta käyttäjää (pääasiassa oikeastaan vain meidän päivällistiimi ke-pe, mutta kuitenkin) ja jokaisella omat näkemyksensä siellä toimimisesta. Aloitin jääkaapin pesemisestä, ei vain rätillä pyyhkimisestä, vaan pesemisestä. Ja pilaantuneiden tuotteiden poisheittämisestä. Ja kas niin, jääkaappi on kuin uusi! Ja totesin sitten, että organisoidaan nyt saman tien sitten koko keittiö ja niin siinä sitten kävi. "Koko keittiö" kuulostaa jotenkin supertehokkaalta, mutta meidän keittiöhän on tosiaan ehkä sen 2mx2m ja siitä keskimmäinen kolmasosa on lattia pinta-alaa. Toisella puolella on tiskipöytä, jonka ylä- ja alapuolella on kaappeja ja toisella puolella on vasemmassa laidassa hella ja oikeassa laidassa jääkaappi ja niiden välissä pieni pätkä pöytää ja kaapit yllä ja alla. Kokonaisuudessaan tämä tehokkuustuokio kesti ehkä noin tunnin ja tuloksena oli oikeinkin puhdas ja miellyttävä keittiö!

Suunnitelmani tälle päivälle - olla tekemättä mitään - ei siis toteutunut, mutta olen silti hyvin tyytyväinen!