Mainio maanantai.

Ja näin pyöräytettiin kouluviikko käyntiin jälleen. Aamu valkeni(?) sateisena ja harmaana - suhteellisen ristiriitainen ilmaisu, etten sanoisi.. Mutta minun aamuni alkoi oikeinkin riemukkaasti. Otin nimittäin puolituntisen kaukopuhelun sinne kauas Suomeen, huippua!

Maanantaiaamuisin ensimmäisenä kokoonnutaan koko YWAM Vancouverin porukalla (siis meidän DTS:n lisäksi kyseiseen porukkaan kuuluu tyyppejä, ehkä viitisentoista, jotka työskentelee YWAM:n leivissä, muttei ole meidän koulun kanssa niinkään tekemisissä, muuten kuin näissä yhteisissä tapaamisissa) yhteen ja pidetään sellainen ylistystuokio - lauletaan joitakin lauluja, kerran kuussa vietetään ehtoollista, rukoillaan ja sen sellaista - aloitetaan viikko kiittämällä Jumalaa kaikesta siitä mitä hän on.

Tämän aamun ylistystuokio aloitettiin adventtikynttelikön kera, jippii! Olo tuntui hyvin kodikkaalta :) Täällä kyseinen tapa ei ole niinkään tavanomainen, mutta koska Jacquin (yhden meidän koulun staffilaisen, Stuartin, vaimo, joka usein johtaa maanantaiaamujen toimintaa) kirkossa sytytetään adventtikynttilät, niin hän halusi tehdä sen meidän kanssa. Oh, ja sitten lounasaikaan juttelin Jacquin kanssa ja nythän on niin, että minä saan sytyttää kaksi kynttilää ensi viikolla! Vähän kuin kotonakotona: siitä asti kun tulitikut ovat pysyneet omassa kädessä, minun vastuullani on aina ollut toisen adeventtisunnuntain kahden kynttilän sytyttäminen :)

Sitten. Olen ryhtynyt kielenopettajaksi. Tai oikeastaan kielten. Meitä on täällä yhteensä 9 eri maasta, äidinkieliä kokoonpanolta löytyy viisi (plus toisia virallisia kieliä ainakin kolme) ja aina välillä leikitellään sanoilla ja sanonnoilla. Ja joskus joku sitten sanoi jotain random siansaksan tyyppisiä sanoja ja sitten joku meistä alkaa nauraa ja sanoo:"Guess what you just said in my mother tongue!?" Erityisesti yksi sveitsiläisistämme, Ancel, on hyvin kiinnostunut kielistä ja tänään lounastauolla juttelin hänen kanssa siitä, mitä kaikkea hän osaa suomeksi. Sanavarastosta löytyi 25 sanaa ja tässä ne ovat:

haarukka
lusikka
veitsi
sveitsi
ruoka
olet mukava
mitä kello on?
kaunis
ole hyvä
kiitos
turpa kiinni
yksi
kaksi
kolme
paljon
kaksikymmentäyksi
suomalainen
ylistystuokio
jumala
kurani
söpö

Ancel kirjoitti sanat siis itse. Ensin siten, miten hän arveli sen olevan ja mikäli korjattavaa oli, toistin mitä hän kirjoitti ja miltä sana oikein kirjoitettuna kuulostaa ääneen niin monta kertaa, että hän hoksasi mitä kirjaimia piti lisätä, ottaa pois tai vaihtaa.

Maanantaisin saamme siis aina uuden puhujan vieraaksemme viikon ajaksi. Tämän viikon aihe on relationships - (ihmis)suhteet. Ja aloitettiin aihe kolmen ja puolen tunnin rupeamalla iltapäivästä. Puhuttiin erilaisista tavoista käsitellä asioita: I hear it (tieto&faktapainotteista, "mustaa valkoisella" tyyppi, tykkää tiedonhausta, oppii asioita nopeasti lukemalla ja kuuntelemalla), I see it (visuaaliset tyypit, tarve nähdä omin silmin, vaikea hahmottaa asioita joista vain puhutaan ilman omin silmin nähtävää konkreettista puolta) ja I feel it (oppii koskemalla, itse tekemällä, "mulla on semmonen tunne, että..", "mä nyt vaan tiedän, että..."). Puhuttiin myöskin kuuntelemisen tärkeydestä ja siitä, että mitä se oikeastaan tarkoittaa, että Jeesus on vapauttanut meidät vapauteen - vapauden eri "alalajeista" (vapaus olla oma itsensä, vapaus ilmaista tunteensa, vapaus ottaa vastaan huolenpitoa jne.). Oli tosi haastava iltapäivä ja edettiin aika nopealla temmolla. Yleensä kun uusi vieraileva puhuja tulee, niin kestää vähän aikaa ennen kuin tottuu hänen opetustyyliinsä ja sitten pääsee aiheeseen varsinaisesti sisälle. Huipputyypiltä vaikuttaa tämäkin nainen, Karen!

Maanantai-iltaisin jakaannutaan YWAM Vancouverin työntekijöiden koteihin syömään päivällistä. On ollut tosi hienoa saada tutustua kaikkiin tyyppeihin, joihin ei juurikaan tutustuta DTS:n kuvioissa, mutta jotka aina välillä vilahtaa yhteisissä kokoontumisissa ja lounastauolla meidän luokkahuoneella. Se tuntuu aina jotenkin tosi hyvältä kun puolituntemattomat ihmiset toivottaa sut lämpimästi tervetulleeksi heidän kotiinsa, keskelle heidän elämää antaakseen omaa aikaansa. Tänään olin yhden Amandan luona Sarahin, Trixin ja Taylorin kanssa. Ja toisaalta vaikka nuo päivällisreissut maanantaisin on tosi huippujuttu, niin toisinaan olisi huomattavasti miellyttävämpää vaan jäädä kotiin ja ottaa rennosti koko ilta. Sillä kun menee kylään jonkun luokse, niin ei ole kyse tietystikään pelkästään ruoan syömisestä ja sitten "kiitos hei!", vaan siinä sitten jutellaan jonkun tunnin, parin verran ja sitten siivotaan porukalla jäljet ja niin edelleen. Mutta enemmän se antaa kuin ottaa, ehdottomasti!

Minulla on sellainen tunne, että tästä tulee oikein hyvä viikko!