Ensinnäkin. Tänne on saapunut "West Coast"-talvi. Pakkasta on ollut reilun viikon verran pari astetta. Ilma tosin tuntuu paljon kylmemmältä meren läheisyyden aiheuttaman ilmakosteuden vuoksi. Tältä se talvi näyttäis.
Mutta sitten. Tänään me saatiin tänne jopa lunta! Ehkä noin 5 millimetriä, mutta juuri sopivasti epätoivoisesti lumisotimista kaipaavien aktiivisuuden purkautumiseksi! Kyllä, pakkauduimme toppavaatteisiin ja säntäsimme pihalle Sarahin, Rebekan, Taylorin ja Ancelin kanssa ja ilahdutimme naapureita riemunkiljahduksilla :)Sitten peruutetaanpas ajassa nyt vähän taakse päin. Viikon verran nimittäin. Se oli touhuntäyteinen viikonloppu se! Perjantai oli tällainen. Päästiin aikaisin koulusta kotiin. Muut tytöt lähtivät shoppailemaan, mutta päätin varmuuden vuoksi jäädä kotiin - meikäläisen itsehillinnästä ei nimittäin aina tiedä.. Noniin. Koska päivälliseen oli vielä kolme tuntia aikaa niin me sitten lähteä tempaistiin Ancelin ja Taylorin kanssa luistelemaan Vancouverin downtownissa olevalle luisteluradalle. Tosin kävi niin, että luistimia vuokratessa niillä ei ollut riittävän suuria luistima Taylorille, joten hän toimi sitten valokuvaajana kentän laidalla kun Ancelin kanssa sinkoiltiin menemään. Siellä ei kyllä tosin liiemmin sinkoiltu, sillä kaukalo oli tupaten täynnä porukkaa. Jälkeen päin saatiin kuulla, että perjantai-illat on kaikista runsaimmin kansoitettuja - tietenkin. No mutta kuvat kertokoon reissustamme!
Sitten kotimatkalla oli tarkoitus poiketa urheilukaupassa kun Ancelin piti ostaa jotain jääkiekkoilutuotteita. Osoitehan meillä oli tiedossa ja minulla oli tietenkin suunta hallussa myöskin. "Tai ainakin mä luulen niin..""Se on tässä ihan muutaman korttelin päässä"
"Tän on pakko olla oikee suunta kun noi vuoret on tuolla puolella"
"Okei, urheilukauppa, voisit olla vaikka seuraavalla kadulla, jooko?!"
"Noniin, minusta alkaa tuntua, että en olisi niinkään varma onko tämä oikea suunta"
"Minun jalkoja väsyttää"
"Aa, kas - downtown alue loppuu tähän ja tuolta alkaa pimeys, eihän siellä ole edes katuvaloja"
"Noniin, minulla ei ole harmaansinistä aavistustakaan missä me ollaan - sori joukkue. Kuka kysyis miten täältä pääsee pois?"
Ancel reippaana poikana kipaisi kysäisemään neuvoa ja vastaushan oli tietenkin arvattavissa:"It's waaaaay over there - on the other side of the downtown!". Sitten nää hyppäs bussiin (ja arvoitukseksi jäi, että minkä vuoksi me ei menty bussilla jo alunperin, kun meillä on sellaiset matkustajapassit, millä voi kuukauden verran matkailla bussilla ja paikallisjunalla ja lautalla mielinmäärin). Minun turhautumista yritettiin jalosti lievittää sanomalla:"Well, that was a nice walk though!". Ei helpottanut.
Eikä tässä vielä kaikki. Onneksi Vancouverin bussit on niin fiksuja, että ne aina kertoo millä kadulla ollaan menossa ja siinä sitten köröteltiin kunnes kuultiin etsimämme kadun nimi. Kun astuttiin ulos bussista niin kas, siinähän se luistelurata olikin pysäkin lähituntumassa! Nyt tiedämme, että Robson Squaren luistelurata sijaitsee Robson Streetin ja Howe Streetin (tämä oli siis se katu mitä etsittiin..) risteyksessä. Huokaus sentään.. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja ei muuta kuin kokkaamaan päivällistä!
Lisää tarinointia luvassa, ehkä jopa jo huomenna!
No comments:
Post a Comment