Päivä, jolloin näin auringon.

Tänään, oi tänään paistoi aurinko pilvettömältä(!), kirkkaansiniseltä(!!) taivaalta KOKO päivän!! (Voisko vielä johonkin väliin mahduttaa muutaman huutomerkin..) Se oli ihmeellistä ja uskomattoman kaunista. Pohdittiin, että kuinkahan kauan pitäis ottaa vastaan tätä joulukuista(!) aurinkoa, että edes pikkuisen palais. Tuumailun tulokset jäivät pimentoon, kirjaimellisesti, sillä luokkahuoneemmehan sijaitsee tosiaan ikkunattoman liikuntahallin yläsalissa (joka sekin on ikkunaton..). Mutta kävin lounaanvalmistustauolla kävelyllä (silläkin uhalla, että reissu maksettiin lisääntyvällä tuskalla erään tietyn varpaan osalta..) ja tällaiset olivat näkymät:

Toisilla vaan on niitä vuoria takapihoilla..

Monesti kävelytien ja autotien välissä kulkee tuollainen puurivistö. Täällä on ehkä kaikki maailman puulajit edustettuna ja tänään löysin kotoisia koivuja :)

Tiistaisin meillä on siis aamulla kaksi oppituntia, sitten lounas ja sen jälkeen tapahtuu jännittäviä asioita. Puolet porukasta on lounaan jälkeen vapaalla muutaman tunnin (tarkoittaen klo 13-18) ja puolet porukasta tapaa lähtee kadulle seikkailemaan tällaisin varustein:


Sujahdetaan siis tuollaisiin kirkkaanpunaisiin liiveihin, joiden edessä ja tietääkseni myös takana lukee "Prayer changes things" ja sitten tuo pahvinen kyltti. Homman nimi on siis "Prayer station", joka tarkoittaa käytännössä sitä, että seistä napotetaan kadun kulmassa ja rukoillaan halukkaiden ohikulkijoiden puolesta. Ja niitähän riittää, ohikulkijoita nimittäin, halukkaita sellaisia ei niin valtaisia määriä, mutta aina joku pysähtyy (keskimäärin kahden tunnin aikana kymmenisen tyyppiä). Joskus ihmiset vaan haluaa, että rukoillaan jonkun tietyn asian (esim. terveys, työtilanne, perheenjäsenet tai ystävät - maailmanrauha on yksi hiteistä) puolesta. Jotkut kaipaa vaan juttuseuraa ja pysähtyvät vaihtamaan muutaman (joskus hyvinkin monen) sanan ohikulkumatkallaan. Jotkut on ihan vaan kiinnostuneita, että ketä me ollaan ja mitä me tehdään ja miksi.

Ja myös tuo meidän kyltti kirvoittaa kaikennäköisiä keskusteluja, jotka saattavat alkaa esim. näin:
a) "free prayer.. sooo... how much does it usually cost?"
Hassua sinänsä, että tuo on ensimmäinen ajatus monilla ihmisillä. Kyltissähän ei lue esim. "free prayer - special offer, only today!". Joten vastataan sitten vaan "nothing" tms.
b) "free prayer, what does that mean? I mean, how does it work?"
Selitetään mikä on homman nimi, esim. "we're just handing out free prayers, would you like to get one?" ja sitten kysytään, että "is there anything specific we can pray for?"
c) "free prayer, that's awesome! that's exactly what I need right now!"
d) "free prayer, to which God do you pray?"
Tämä kyseinen keskustelu jatkui jotenki näin:
"We're Christians, so we pray to God"
"Yeah, but which God?"
"Ummm, God - you know?" (Tyyliin "the one and only")
"Do you mean Jehovah?"
"Well, that's his name originally in Hebrew, but we just call him God"

Suurin osa reaktioista on positiivisia, mutta mahtuuhan joukkoon sitten niitä ikävämpiäkin. Esim. tänään juuri yksi nainen talutti kahta koiraa siitä meidän passipaikan ohi ja jo meitä lähestyessään puisteli päätään. Kun hän pääsi sitten kuuloetäisyydelle niin hän sanoi jotain tyyliin, että "like a prayer ever costs anything! that's the most ridiculous sign I've ever seen!!". Ja hän oli hyvin pitkälti vakavissaan, ilmeisen ärsyyntynyt..

Välillä tulee tosi hauskoja kohtaamisia ihmisten kanssa tai joku ohikulkija sanoo jotain erikoista. Esim. kerran meidän kohdalle pysähtyi keski-ikäinen mies sellaisella sähköskootterilla. Ja oikeastaan hän vain odotti kävelytien valojen vaihtumista ja siinä samalla jutusteli sitten jotain meidän kanssa. Hän kysyi tyyliin jotain, että mitä me tehdään jne. Ja kysyttiin sitten, että voidaanko rukoilla hänen puolestaan, johon hän sitten:"Njah, my priest prays for me - she's goodlooking, you know" Tälle ollaan naurettu monet kerrat :D Mies hyvä ei varmastikaan tiedä, kuinka montaa päivää ja hetkeä hän on piristänyt vastauksellaan!

Ja siis osa tästä Prayer station -porukasta seisoo kadunkulmassa kyltteineen ja liiveineen ja osa käy kävelyllä lähistöllä ja rukoilee kylttityyppien puolesta ja mitä mieleen tulee. Ja sitten vaihdetaan. Yleensä tehdään 40 minuutin vuoroja. Ja tämä touhu kestää siis klo 14-17.

Sitten se toinen porukka, joka on ollut iltapäivän vapaalla, pääsee tositoimiin illalla klo 18. Yksi mies yhdestä paikallisesta kirkosta aloitti 17 vuotta sitten systeemin nimeltä Chiliwagon, joka käytännössä tarkoittaa seuraavaa. Meidän tiimin avustuksella (ja silloin kun täällä ei ole meneillään DTS:ää niin apulaiset tulee luonnollisesti jostain muualta) tiistai-iltaisin yhdessä puistossa jaetaan ilmaiseksi chiliä (sellainen pöperömäinen ruoka, missä on jauhelihaa, papuja, chili-tomaattimurskaa, selleriä ja mitähän muuta..), leipää ja juomista (yleensä kuumaa kaakaota tai jotain mehua) kodittomille, tai ketä sinne nyt sitten sattuukin tulemaan.

Bobby ja Rebekka tarjoilemassa chiliä.

Ancel ja Anne jakamassa leipää.

Sarah ja kuuma kaakao.

Koulun alussa minun ryhmä teki tuota Chiliwagon hommaa ja toinen porukka pyöritti Prayer stationeita ja pari viikkoa sitten vaihdettiin päikseen. Oli aika siistiä kun pikkuhiljaa, viikko toisensa jälkeen rupesi tunnistamaan samoja tyyppejä ruokajonossa ja alkoi muistamaan nimiä ja oppi edes hiukan tuntemaan niitä ihmisiä. Ja yks iso osa tuota Chiliwagon-juttua on juttuseurana oleminen. Näiltä tyypeiltä sitä juttua tulee, mutta vain harvoin on joku joka jaksaa kuunnella. Ja sieltä kuulkaa tulee uskomattoman mielenkiintoisia tarinoita! Osa tarinoista on aika karuja, esim. just vankilakokemuksia ja sen sellaista. Pääosin sinne puistoon tulevat ihmiset on huipputyyppejä ja hyvin kohteliaita.

Ja siis tiistaisin syödään päivällistä porukalla klo 18 siellä kirkolla, mistä Chiliwagon porukka roudaa kaiken tarvittavan sinne puistoon. Sellaisten rullakoiden kanssa mennä täristellään muutaman korttelin verran :)

Tämä oli kaunis ja hyvä päivä!