Viimeksi saimme siis oikeaa ruokaa viime vuoden puolella. Aloitettiin seitsenpäiväinen paasto joulun jälkeisenä maanantaina ja tänä aamuna päätimme sen bagel-aamiaisella hedelmien kera - nam! Miten ruoka voikin olla niin hyvää? On siis aika aloittaa lihan kerääminen takaisin luiden ympärille, jotta pysyy lämpimänä :)
Ja nyt kun kerran ruoasta puhutaan (miten minusta jotenkin alkaa tuntumaan, että joka kerta kirjoitan jotain siitä mitä olemme syöneet.. pahoitteluni vaan niille, jotka nälkäisinä eksyvät näitä tarinoita luesekelemaan), niin syötiin myöskin macaroni-leivoksia :) Niitä oli sangen kirjava valikoima, kaikki erilaisia, yksi per nenä. Itsehän sain osakseni tuon vihreän yksilön. Pistaasi oli hänen nimensä ja hän oli sangen hyvä!Mutta siis joulutauon jälkeisenä torstaiaamuna (31.12.) klo 6.00 alkoi matkamme kohti Montrealia.
Ei siis muuta kuin ryhtykäämme reppureissulaisiksi!
Ensin paikallisjunalla lentokentälle.
Taitoimme matkaa "tripleteissä" - kolmen hengen ryhmissä ja meidän jengi koostui minun lisäkseni Sarahista ja Taylorista.
Meitä kyydittävä lentokone laskeutui siis onnellisesti Montrealiin uudenvuodenaattoiltapäivänä (hui miten pitkä sana! Ja tässä välissä tehtiin muiden läsnäolijoiden mielenkiinnosta tutkimusta suomenkielen pisimpiin sanoihin liittyen). Valtava uupumusaalto iski päivän matkaamisen jälkeen kun saavuttiin perille. Paastoaminen+rinkkareissailu=ei hyvä yhdistelmä. Mutta joka tapauksessa täällä olemme palloilleet siis nyt muutaman päivän ja yöpyneet paikassa nimeltä The House of Friendship, lähellä Montrealin downtownia.
Ja täällähän on tätä lunta ja pakkasta - jippii!
Ollaan tepasteltu ympäriinsä löytöretkeillen ja kaupunkia tutkien samoissa kolmen ryhmissä, joissa matkailtiin Vancouverista tänne eli minun seurastani ovat edelleen nauttineet Sarah ja Taylor. Pistäydyttiin mm. yhdessä katedraalissa (Basilica Notre Dame tms.) ja oli meinaan aika hulppea pytinki!
Tänään kävimme luistelemassa sellaisella s-kirjaimen muotoisella lammella. Se oli mukavaa se :)
Ja tietenkin otettiin ryhmäkuva vuoden alkajaisiksi.
Montrealilaiset ovat ratkaisseet talven tuiman tuiverruksen välttämisen rakentamalla valtavan maanalaisen verkoston downtowniin. Periaatteessa joka paikkaan downtownissa mihin pääsee maan pinnalla kävellen, löytyy yhteys myös metrotunneleista - eli voit hypätä metroon kaupungin toisella puolella, körötellä downtowniin, käydä kaikissa niissä val-ta-vissa ostoskeskuksissa, joita sieltä löytyy ja pujahtaa takaisin metroon ja kotiovelle näkemättä juurikaan päivänvaloa koko reissun aikana. Oh, mutta se on kuulkaa hämmentävä viidakko, missä pieni ihminen turhautuu hyvin pikaisesti..
No, sitten. Kävimme päivällisellä oikein ravintolassa porukalla. Päädyimme pizzeriaan, jonka ruokalistalta löytyi 75 erilaista pizzaa - ei huono.
Siinä menikin hyvä tovi lajiketta valitessa ja ankaran pohdinnan jälkeen päädyin pizzaan nimeltä Zucchinata (zucchini=kesäkurpitsa, ja oli siinä toki muutakin). Sitten saattoi myös käydä niin, että tilasin pitsani ilman juustoa.. Kas kun siellä paikassa jokainen täyte oli listattu (tomaattikastiketta ja mozzarellaa myöten) ja näppärästi ajattelin, että "miten olis jos vaihtaisin tuon mozzarellan sinihomejuustoon" - hieno ajatus. Mutta se oli kyllä varsin maukas ja muutenkin mainio juustottakin :)
Paitsi että paaston ansiosta kutistunut mahalaukkuni oli revetä urakan loppuun saatettuani. Ai niin ja sitten vielä onnistuin pudottamaan yhden lasin - sirpaleet tuovat onnea..? Mulla olis nyt parin viikon ajalta plakkarissa jo kahta laatua..Ah, ja kotimatkalla törmäsin vielä pylvääseen metroasemalla! Minussa on ilmiselvästi liikaa energiaa tämän kaiken ravinnon yhtäkkiä virrattua elimistööni tänään..
Laitetaanpas tähän loppuun nyt vielä näkymä meidän tämän hetkiseltä kotikadulta. Tältä näyttää siis Duluth Avenue iltasella.
Huomenna tiimimme jakaantuu kahtia ja muutamme varsinaisiin outreach-kohteisiimme (kaksi eri lähiötä, jotka sijaitsevat noin tunnin bussimatkan päässä downtownista. Ja niissä kohteissa sijaitsemme sitten tulevat neljä viikkoa - jännittävää!
