Keskiviikkonen.

Otetaanpa tämä viikottainen aikataulu käsittelyyn näin päivä kerrallaan, niin ei veny tarinat romaanin mittaisiksi. Ja aloittakaamme tästä päivästä, joka sattui olemaan keskiviikko.

Meillä on yleensä oppitunteja 9-11.30, kuten tänäänkin. Puoli kahdentoista aikaan lounastiimi aloittaa ruoanvalmistuksen ja siihen kuluu aikaa tunnin verran. Lounaaksi meillä on siis päivittäin salattia (kaikki ainekset omissa purkeissaan ja niistä saa sitten koota oman salaatin), leipää (saadaan lahjoituksena paikalliselta leipomoyritykseltä kaikenlaista leipää ja pullia ja pasteijoita ja sen sellaisia viikottain) ja jonkin sortin keittoa. Syödään siis 12.30 ja ruokailuun on aikaa noin puoli tuntia, jonka jälkeen jokaisen on tarkoitus tiskata omat tiskit, jottei lounastiimi ylikuormitu (meidän koulun lisäksi seuraamme liittyy siis päivittäin YWAM:n työntekijöitä, keskimäärin kymmenkunta). Mutta. Tiskialtaina toimii sellaiset isot muovilaatikot ja huuhteleminen tapahtuu astiassa, jossa on sellaista klooripitoista ainetta, joka tappaa ihanasti bakteerit astioista. On tullut todettua, että olen himpun verran allerginen tai muuten vaan yliherkkä sille myrkylle, joten harjoitan avunpyytämistä ja nakitan joka päivä jonkun tiskaamaan minun tiskit.

No, kun lounasrumbasta on selvitty. Vuorossa on "outreach prep" tai "Mike's tour", vaihdellen viikottain. Vaihtoehdoista ensimmäinen tarkoittaa tammikuun alussa alkavan, outreachiksi kutsutun (siis käytännössä mistä siinä on kyse, niin laitetaan oppitunneilla opitut asiat käytännön tasolle ja mennään ja tehdään asioita, vois sanoa lähetystyön tyyppisesti) koulun loppupuoliskon valmisteluja. Mennään siis tammi-helmikuussa viideksi viikoksi Montrealiin ja tullaan sieltä sitten takaisin talviolympialaisia varten tänne Vancouveriin (jotka kestää sen kaksi viikkoa). Niiden jälkeen on parin viikon tauko, jolloin meidän on tarkoitus tehdä jonkilainen "mobilisation tour" mahdollisesti Albertassa ja Saskatchewanissa. Käydään mm. kouluilla kertomassa ketä me ollaan ja mitä me tehdään ja niin edelleen. Ja sitten taas takaisin Vancouveriin paralympialaisten aikaan. Se mitä olympialaisten ja paralympialaisten aikana tehdään, ei ole vielä tiedossa. Ja siis keskiviikko iltapäivisin valmistaudutaan näihin, muun muassa viime viikolla etsittiin tietoa Montrealista - sen historiasta, kaupungista sinänsä, perusfaktoja ja muuta sellaista yleiskuvan hahmottamiseksi.

"Mike's tour" taas tarkoittaa Vancouverin eri asuinalueisiin tutustumista. Mike on siis YWAM Vancouverin johtaja ja hän toimii meidän matkanjohtajana kun seikkaillaan eri kaupunginosissa. Tähän mennessä ollaan tutustuttu tarkemmin tähän meidän naapurustoon (joka kulkee alueen "pääkadun" nimellä, Commercial Drive), muutama viikko sitten käytiin Chinatownissa ja tänään tutustuttiin Yale towniin. Vancouverin Chinatown on kuulemma hyvin todellinen siinä mielessä, että siellä käydessään voi hyvin kuvitella olevansa Kiinassa. Itsehän en ole siellä päin maailmaa vieraillut, mutta ehkä ei tarvitsekaan, sillä voin vaan pyörähtää Chinatownissa ja kas näin - sekin maailmankolkka on katsastettu. Se oli kyllä hyvin erilainen naapurusto verrattuna mihinkään muuhun kaupunginosaan. Päällimmäisenä mieleen jäi ehkä kaikki ne hajut. Siellä oli siis sellaisia ruokamarketteja ja niiden tuotteita oli koreissa ja laatikoissa ja tynnyreissä jalkakäytävälle asti. Ehkä villein asia mihin törmäsin, oli gekkoliskovartaat - $2.99 kappale. Jäi ostamatta.





Ai sieltä pitää kyllä vielä kertoa yksi tarina. Kun mennään tutustumaan eri asuinalueisiin, niin jakaannutaan pieniin ryhmiin tai kuljetaan pareittain ja tarkastellaan ympäristöä. Näin tehtiin siis myös Chinatownissa ja seikkailin yhdessä Alexin kanssa. Täällä kun kävelee kadulla ja jos ei ole turhan kiire niin yleensä ihmiset rupeaa juttelemaan kaikenlaisista asioista. No, sitten kun odoteltiin suojatien valojen vaihtumista niin väisteltiin siinä samalla valopylvään päältä kakkivien lintujen tuotoksia, siinä yksi mies avasi sanaisen arkkunsa ja vuodatus alkoi. Näitten ihmisten kanssa on helppo jutella, yleensä nimittäin saa toimia kuuntelijan roolissa ja vuorosanat menee suurinpiirtein näin "aa", "m-hmm", "that's interesting!", "right" "aww, that's too bad" tai "oh really?" ja niitä sitten toistelee sopivissa väleissä. Yleensä ihmiset vaan tarvii jonkun, jolle kertoa kaikki mielen päällä olevat asiat - ja niitähän riittää :) Ja tämä herrasmies kertoi mm. kuinka hän oli ryöminyt Berliinin muurin alitse matkustelleessaan siihen aikaan Euroopassa ja sen sellaista. Ja jutustelutuokio kesti varmaan jonkun puolisen tuntia. Siinä jossain vaiheessa huomasin, että minun vieressä joku nainen etsi jotain maasta ja kysyin sitten jotain, että voinko auttaa jotenkin, johon hän sitten "I lost my stones". Ajattelin, että ookoo, itsehän pidän kivistä myös ja hän on nyt hukannut jonkun tärkeän yksilön. Ja aioin auttaa häntä etsinnöissä. Sitten se mies, jonka kanssa juteltiin, tarttui minua käsivarresta ja sanoi, että "sinuna en puuttuisi tähän asiaan". Hän kertoi, että kadun toisella puolella olevan pankin seinässä oli valvontakameroita ja voin joutua vaikeuksiin jos autan häntä. "Stones", joita se nainen siis etsi, olivat nimittäin kokaiinin palaisia tai murusia tai mitä ikinä. Että näin. Päivä, jolloin melkein autoin huumediileriä.

Ja tänään siis käytiin Yale townissa, joka on sellainen suhteellisen ökyrikas kaupunginosa. Siellä kierreltiin ja kaarreltiin ja sitten! Kaikkien niiden design-putiikkien lomassa oli kuin olikin Marimekko-kauppa! Oh, jälleen yksi paikka lisää, missä voin mennä käymään, jos sattuu tulemaan koti-ikävä (listalla tähän mennessä on siis mm. IKEA)! Ja sitten siellä oli pitkin jalkakäytäviä erimaiden lippuja katuun maalattuna ja juuri kun ajattelin, että "kyllä täällä täytyy Suomen lippukin olla, tosin saatettiin jo kävellä sen ohi", niin siinä se sitten oli, kahden pääkadun risteyksessä :)

Sitten keskiviikosta perjantaihin viideltä alkaa päivällistiimin hommat meidän asunnoilla. Päivällistä syödään kuuden kieppeillä ja yleensä 7 aikaan tiskit on tiskattu ja jäljet siivottu ja loppuilta on vapaata.

Aika menee täällä tosi nopeasti ja viikko on ohi ennen kuin huomaakaan. Perjantaisin tuntuu yleensä, että vastahan oli maanantai! Ja keskiviikkona viikko on ja puolivälissä :)