Itsehän pidän lapsista!

Viikonloput meillä on siis satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta täysin vapaita. Ja tämä viikonloppuhan on juurikin sitten hyvin pitkälti poikkeus. Tänään meillä oli tiedossa usean tunnin mittainen muutto-operaatio. YWAM Vancouverin toimistoyksikkö muuttaa paikasta a, paikkaan b ja meidän tiimi nakitettiin apulaisiksi. Mutta kipeän varpaani vuoksi minut pestattiin vahtimaan Sarahin kanssa yhden perheen, Mike ja Jennifer Davis (Mike on siis se YWAM Vancouverin johtaja, Mike's tour Mike) lapsia, sillä heidän vanhemmat olivat myöskin työntouhussa mukana. Ensimmäiset viisi tuntia lauantaipäivästäni (tarkoittaen klo 9-14) vietin siis viiden lapsen kanssa (3 sen perheen lasta + 2 naapurin lasta). Koottiin sellainen val-ta-va maailmankartta palapeli (tyyliin 1,5mx2,5m, 252 palaa) ja kasvatusalan ammattilaisena käytin tilaisuuden hyväkseni ja mehän opiskeltiin siinä samalla sitten maantietoa. Ohoo, ja sitten sen perheen luona oli joskus aikoja sitten kyläillyt jotain suomalaisia ja heidän palapelikokoelmistaan löytyi myös Suomineito! Suhteellisen leppoisaa oleilua noin muuten, tein siinä samalla omia koulutehtäviä ja välillä pelattiin muutama peli, tietystikin piirrettiin ja sen sellaista. Kunnioituspointsit vaan kaikille lapsiperheellisille jälleen kerran!

Rientää pinkaistiin kotiin valmistelemaan päivällistä. Ruokalistalla oli tänään lasagnea, nam! Tosin meidän äidin lasagnen voittanutta en ole vielä kohdannut (terveisiä äidille!). Illan ohjelmassa oli minua lukuunottamatta kaikkien meidän tyttöjen osalta leffailta elokuvateatterissa: Twilightin jatko-osa, New moon. Twilight fanius vaikuttaa yhdistävän noin 60%:ia meidän tiimistä. Itselläni ei ole järjettömän suurta vetoa kyseisen teeman puoleen. Mutta siis mitä minä sitten tein. Sarah ja Rebekka olivat lupautuneet lapsenvahdeiksi yhteen toiseen YWAM-perheeseen, Wade ja Joanna Pallister, täksi illaksi, mutta sanoin että mun mielestä heidän pitäis mennä sinne leffaan (kun sitä reissua oli suunniteltu ja monta viikkoa innolla ja hartaudella) ja mulla nyt ei sen suurempia suunnitelmia ollut illaksi, niin voin hyvin mennä kattomaan niitä lapsia. Ja siinä Sarahille vakuutellessani, että "I'm serious, I really don't mind going there", Taylor tarjoutui avuksi ja niin sitten suunnistettiin illan tullen lapsenvahtikeikalle nro 2. Ja helppo nakkihan se sinänsä oli: 5- ja 2,5-vuotiaat tytöt, Sophia ja Eleanor, simahtivat unten maille reilun tunnin sisällä ja loppuajan surffailin internetin aalloilla. Se on kyllä jotain ihan parasta kun laittaa lasta nukkumaan, niin hänen silmät alkaa lupsua ja lapsi yrittää kaikin voimin pitää niitä auki mahdollisimman pitkään, mutta lopulta uni voittaa ja silmät ei enää aukea :)

Näin tehtiin monta ihmistä onnelliseksi - perheen vanhemmat, Wade ja Joanna, oli tosi kiitollisia, sillä näin he pääsivät ottamaan osaa kokkausklubin iltamiin ja Sarah ja Rebekka olivat tyytyväisiä kun pääsivät yhdessä muiden kanssa leffaan (muuten ne olis menneet siis kahdestaan tai Sarah yksin myöhemmin) ja eihän siinä voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle itsekin! Ja saatiin kiitokseksi Wadelta palaset hänen itse tekemäänsä piparminttu-rosmariini-vihreätee saippuaa :)

Tämä työmies olis nyt unensa ansainnut!