Kerran olin viisas mies.

Yleensä perjantaisin oppitunnit alkaa myöhemmin, klo 10.30 (tosin joinakin perjantaina meillä on käynyt klo 9.00-10.30 lisää vierailevia puhujia kertomassa kuka mistäkin, esim. yksi nainen, joka on ollut lähetystyössä Kaakkois-Aasiassa, kertoi tarinoita vuosien varrelta). Perjantai on perinteisesti prosessointipäivä. Käydään läpi kulunutta viikkoa kaikennäköisin menetelmin ja metodein. Meidän koulun toinen johtaja, Tanya (a.k.a. processing queen) rakastaa kaikkea prosessointiin ja yhdessä pohtimiseen liittyvää, sen olemme yhteismielin havainneet :) Yleensä prosessointituokioihimme liittyy iso pala, useimmiten useampi pala, sellaista rullapaperia. Joskus jakaannutaan ryhmiin ja kirjoitetaan esim. A-Z of the week (joku sana aakkosten jokaiselle kirjaimelle kyseiseen viikkoon liittyen) tai tietokisa-tyyppisiä kysymyksiä joihin toiset ryhmät sitten vastaavat. Joskus Tanya on kirjoittanut kysymyksiä/teemoja valmiiksi papereille, eri pöytien ääreen ja sitten kierrellään kirjoittamassa asioita niihin. Täytetään joka viikosta sellainen palautelomake (aluksi jokainen täytti sen yksin, mutta sittemmin siirryttiin tekemään sekin ryhmissä ja todettiin uusi tapa huomattavasti mukavammaksi), missä kysytään kommentteja viikon peruspalikoista (oppitunneista, kaikennäköisistä projekteista mitä tehdään, Mike's tourista, viikon kohokohdista jne.). Joinakin perjantaina tämän kaiken lisäksi käydään vielä viikkoa läpi kuvakoostediaesityksen muodossa - hmmm, ai että kukahan tämän idean takana mahtaa olla... :)

Toinen tärkeä osa perjantaita on Stop @ 5, joka tarkoittaa seuraavaa. Jokainen meistä pitää tämän ensimmäisen kolmen kuukauden aikana 3 viiden minuutin oppituokiota Jumalan eri, voisko sanoa persoonallisuuden piirteistä, eri "nimistä". Ja siis joka perjantai kuullaan kolme Stop @ 5:a. Meillä on sellainen valtavan pitkä lista, mistä saa valita itselleen aiheen ja sitten valmistella siitä sellaisen tiiviin paketin, joka sisältää Raamatunkohdan aiheeseen liittyen, jonkin sortin henkilökohtaisen tarinan edelleenkin aiheeseen liittyen ja sitten vielä haaste/rohkaisu kuuntelijoille yhä samaan aiheeseen liittyen. Ja sitten on kuuntelijoiden vuoro puhua ja antaa palautetta. Ensimmäisellä kerralla saa antaa vain positiivista ja kannustavaa palautetta. Toisella kerralla pyritään löytämään myös rakentavaa kritiikkiä ja mm. johtajistamme toinen, Randy, laskee kuinka monta kertaa sanot "ummm.." tms. sen viiden minuutin aikana. Ja kolmannella kerralla isketään karu totuus pöytään - no ei vaan, vinkkejä jatkoa varten ja edelleen kannustavia ja rohkaisevia kommentteja. Itse olen pitänyt kaksi kolmesta tuokiostani. Puhuin aiheista God Almighty ja God the provider. Isommallekaan porukalle puhuminen ei sinänsä ole enää mikään ongelma minulle - suomeksi. Mun ensimmäinen Stop @ 5 oli eka kerta englanniksi (ja siis paikallahan oli ainoastaan meidän koulu, joka käsittää sen 14 tyyppiä mun lisäksi.. mutta kuitenkin). Mutta eipä sen nyt loppujen lopuksi sitten niin erilaista ollut. Tutuille ihmisille juttelemista 5 minuuttia putkeen. Toisella kerralla jo nautin olostani :)

Koulupäivä päättyy jälleen siinä viiden aikaan, kokkikerho rientää kokkailemaan päivällistä ja viikonlopun vapaus koittaa!

Tämä perjantai oli tosin hyvin tavanomaisesta poikkeava. Nimittäin tehtiin lyhennetty prosessointi ja Stop @ 5:t heti aamusta ja pikaisen lounaan jälkeen suunnistettiin erääseen ostoskeskukseen (Kingsgate shopping mall) muutamaksi tunniksi pukeutuneina oman valinnan mukaan paimeniksi, enkeleiksi tai tietäjiksi. Itsehän olin viisas mies (wise man = tietäjä). Huomaahan kaiken sen vaivannäön, jonka näin tuon asukokonaisuuden eteen? Kolme huivia ja vyö. Olin oikeastaan hyvin tyytyväinen saavutukseeni näillä rekvisiittavarastoilla. Ja sitten sain lainaksi Tanyan ihanaiset kultaiset satiinihousut, tadaa! Siellä ostoskeskuksessahan oli siis järjestön nimeltä Fusion organisoima adventtitempaus (ADVENTTI! Oikeasti. Tämähän tarkoittaa sitä, että kohta on jo joulukuu. Joka puolestaan tarkoittaa sitä, että enää muutama päivä ja päästään meidän asunnon tyttöjen kanssa korkkaamaan suklaa-adventtikalenterit, jotka yhden tytön äiti lähetti meille, jippii!). Meidän koulu oli siellä siis avustamassa, hengailemassa lasten kanssa ja paimentamassa heitä ja auttamassa erilaisten toimintapisteiden vetämisessä. Sinne tuli siis yhden paikallisen kristillisen koulun väki (tyyliin 50 lasta + opettajat + vanhempia) ja kaikki oli pukeutuneet jouluevankeliumin hahmoiksi. Ensin vetäistiin porukalla sellainen kulkue, Maria ja Joosef porukan etunenässä ja kierrettiin majatalosta toiseen (kauppakeskuksen putiikit olivat siis menossa mukana) etsimässä majapaikkaa. Ja se ostoskeskus oli oikeastan tosi pieni, tyyliin puolet Jyväskylän Forumista, ja kierreltiin ja kaarreltiin se varmaan kolme kertaa ympäri, joululauluja siinä samalla laulaen - tietystikin. Ja joka kerta kun missään ei tietenkään ollut tilaa niin valtavalle porukalle, kieltävän vastauksen jälkeen kuului pettynyt "awwww.." kuin yhdestä suusta. Mutta sitten. Lopulta löydettiin tiemme keskusaukiolle (jota siis oltiin kierrelty ympäri useaan kertaan) ja siinä sitten tarina kerrottiin loppuun ja eri luokat esitti joululauluja ja sen sellaista.

Toimintapisteiden tohinassa löysin itseni ilmapallopisteestä, missä siis väkerreltiin kaikenlaisia juttuja sellaisista pitkistä ilmapalloista. Itsehän osaan nyt tehdä koiran, kukan, miekan sekä inkkaripäähineen (mato ja käärme mulla oli jo hallussa etukäteen)! Aina oppii jotain uutta :)

Ja viikonloppuiltaisinhan tietenkin katselemme elokuvia. Tänään oli vuorossa Garden State, joka tosin jätettiin kesken ensimmäisten 20 minuutin jälkeen, koska "ehkä tää tästä paranee ja lähtee kunnolla käyntiin hetken päästä" ei toteutunut riittävän nopeasti. Ja sitten päädyttiin katsomaan Lot like love (ihan ok, olen nähnyt parempia ja huonompia leffoja). Minulta se meni tosin puoliksi ohi kun keskityin neulomiseen, ja parin, kolmen tunnin päästä siitä syntyi tällainen pipo: