Tehokkuutta.

Jottei tää nyt ihan menisi lusmuiluksi tää lomailu täälläpäin, niin kerrottakoon että ollaan sitä oltu tehokkaitakin!

Ensinnäkin neulepuikot ovat suhisseet ahkeraan tahtiin:
Projekti #1 Kaksi kappaletta koristetyynyjä. Suunnitelmissa on mennä tapaamaan sen johtajuusleirin toista johtajaa ja hänen miestään ennen kuin suuntaan Vancouveriin ja ajattelin tekaista jotain viemisiksi. Niinpä päähäni pälkähti neuloa tyynynpäälliset. Ja sisälmykset löytyivät Edmontonin IKEA:sta - ihanaiset Irma-tyynyt. Jotka sitten saivat vielä sinapinkeltaisen, silkkisen kangaspäällysteen. Nyt on siis tullut testattua ehkä maailman äänekkäin ompelukone - hyvin pelitti tosin. Ja kas tässä he ovat, valmiina lähtöön:


Projekti #2 Eräänä päivänä istuimme iltaa yhden neitokaisen luona (samainen neitokainen, joka taittoi matkaa kanssamme roadtripillä) ja paikalle tupsahti myös sitten sen kaverin kaveri. Neuloin siinä samalla aikani kuluksi ja tämä kyseinen nuorimies sitten ihmettelemään että mitä teen tms. Sitten eräänä iltana myöhemmin samalla viikolla hurautettiin Camroseen ja satuttiin törmäämään tähän kaverin kaveriin, joka sitten kysyi voisinko mahdollisesti tekaista hänelle sukan, sellaisen valtavan “ihan vaan seinälle ripustettavaksi”. Seuraavalle projektille oli sopivasti tilaa ja aikaakin useita tunteja roadtripillä autossa istuessa, joten lupasin. Ja väritoiveethan olivat keltainen, sininen ja violetti.. Tällainen siitä sitten tuli:


Ja jämälangoista tekaisin pipokolmikon:

Projekti #3 Kun nyt pipojen tekemisen vauhtiin päästiin, niin tän perheen poika (jonka muuten kävimme koko perheen voimin, roadtripin jälkeen poimimassa kadettileiriltä, Cold Lake-nimisestä kaupungista, ehkä noin 5 h pohjoiseen Wetaskiwinista. Seurattiin päätösparaatit torvisoittokuntineen ja ohimarsseineen ja hornetin ylilentoineen, joka muuten rikkoi äänivallin siinä samalla, aivan päidemme yläpuolella - how cool is that!?) tilasi sitten maastokuosipipon, joten ei muuta kun Walmarttiin lankaostoksille. Ja lankaahan kerässä oli yllin kyllin, joten tekaisin toisen samanmoisen.

Projekti #4 Tämä oikeastaan olisi voinut kuulua edelliseen projektiin, mutta tehtävänanto oli uusi, joten oma kappalehan tälle oli laitettava. Nimittäin maastokuosi on nyt kova hitti ja kadettiystävämme tilasi vielä toisen pipon, korvaläpällisen sellaisen.

Projekti #5 Maastolanka loppui kesken ja pitihän nyt jotain tekemistä olla, joten aloitin uuden pipon - ruskean tällä kertaa.

Projekti #6 Tämä olis kyllä oikeastaan ollut ihan ihka ensimmäinen projekti, mutta muisti kun palaa pätkittäin niin jonon hännillehän se päätyi. Nimittäin opetin tämän perheen tytön virkkaamaan (ja myöskin neulomaan, heh!) ja siinä samalla tuli itsekin koukun kanssa heiluttua ja näin syntyi kasvopyyhe (tai mikä ikinä):

Ja sen kaveriksi tupsahti kaksi neulottua versiota:

Tapaus nojatuoli. Eräänä päivänä tein uuden aluevaltauksen huonekalujen verhoilun ihmeelliseen maailmaan. Kyseisellä tuolillahan ikää on reilu 50 vuotta. Siinä istuttiin iltaa olohuoneessa kun tän perheen äiti sitten kysäisi, että olenko koskaan päällystänyt huonekaluja. Kerroin ommelleeni uudet päälliset erään asuntovaunun sohville. Johon perheen äiti sitten, että hän on nyt kaksi vuotta katsellut nojatuolivanhusta päällystysaikeissa, mutta ei ole uskaltanut tarttua tuumasta toimeen. Kangaskin oli siis jo olemassa. Tein pikaisen tutkimuksen tuolin rakenteisiin ja ilmeisen luottavaisesti projekti luovutettiin käsiini. Tästä lähdettiin siis liikkeelle:

Vanha päällinen irti kynsin, hampain, pihdein, vasaroin ja sorkkaraudoin. Edellinen verhoilija oli meinaan käyttänyt niittejä ja nauloja oikein antaumuksella.

Hankkiuduin myös eroon vanhoista ja kulahtaneista pehmusteista ja tilalle noudettiin huonekalupehmusteluperlonia, mistäpä muualta kuin Walmartista.

Ja sitten kangas paloiksi, niittipyssy ja vasara käteen ja tositoimiin. Noin 6 tunnin ähertämisen jälkeen oli tauon paikka.

Tai no ei kai sitä tauoksi voi kutsua sillä valmista tuli! Ja tässä tulos:

Ihan hämmästyin kun sain viimeisen tuolin sivulla olevan “paneelin” paikalleen, hommahan kävi yllättävän näppärästi!

Tämän lisäksi olen päässyt remonttihommiin. Täällä pistetään keittiötä säpäleiksi uuden tieltä. Ystävämme akkuporakone, sorkkarauta ja vasara ovat olleet kovassa käytössä. Tosin ensin aloitettiin tietystikin kaappien tyhjentämisellä, sain kunnian toimia pahvilaatikkojen teippaajaeksperttinä, kokemustahan nimittäin löytyy. Laatikkoja täytettäessä organisoija-minä oli saada hermoromahduksen. Erästä korkeaa kaappia tyhjentäessäni tuotteet jakautuivat suunnilleen yksi hylly per yksi laatikko. Ja näppäränä tyttönä tietenkin kirjoitin laatikkojen kylkeen sisältöluettelon. Murisemaan rupesin siinä vaiheessa kun esimerkiksi pakastepusseja, vaahtokarkkeja (joita muuten tarvittiin juuri edellisenä päivänä, mutta koska niitä “ei löytynyt kaapista“, täytyi käydä ostamassa lisää..) ja yksiä keksejä löytyi jokaiselta hyllyltä.. Kai siinä joku logiikka sitten oli, mene ja tiedä. Joka tapauksessa, nyt niitä laatikoita sijaitsee sitten ympäri taloa. Ja irroitettuamme vanhat kaapistot seinältä, roudasimme ne autotalliin.

Aggressioita on tämän lisäksi päästy purkamaan niin muovilattiamaton repimiseen…

…kuin seinän tuhoamiseen sorkkaraudan avulla.

Ja erään hyvin luovan tuokion tuloksena meillä oli ihan oma "Reikä seinässä"-versio.

Ja sitten. Olen löytänyt uuden lempparityökalun. Tai no uusihan se ei ole ja vanha tuttavuus muutenkin, mutta hyvin vahva suosikki! Kyseessähän on Dremel (mikäli joukossamme on joku jonka yleissivistyksessä on aukko tällä kohtaa, Google palvelee 24/7). Käytiin roadtripillä Victorian tuntumassa eräällä rannalla, mistä noukin matkaan mainion kokoelman simpukankuorenpalasia. Ja käytiin myöskin sellaisessa tee-se-itse-tyyppisessä korukaupassa, josta ostin joitakin helmiä ja muuta rekvisiittaa. Ja kotona sitten ilmestyi Dremel mukaan kuvioon. Meri oli hoitanut terävien reunojen hiomisen ja palojen muotoilun suurimmilta osin, joten pienen viimeistelyn lisäksi minun tarvitsi ainoastaan tehdä reiät sopiviin kohtiin. Ja niistähän syntyi sitten jokusen hetken näpertelyn jälkeen tällaista:

Sitten täällä on tietenkin harjoitettu scrap-bookausta. Tavoitteena oli valmistaa kortti koristetyynyjen seuraksi. Liikkeelle lähdettiin jostain ihan muusta, mutta päädyttiin Suomi-Kanada-teemaan ja tällainen siitä tuli, ensin toinen puoli..

..ja sitten toinen.Kas näin!