Oh Canada!

Whoa, sijaitsen nyt sitten noin puolen tunnin ajomatkan päässä Calgarysta, jossain Airdrien, Cochranen ja Cremonan välimaastossa. Keskellä ei mitään. Yhden viime kesäisen isäntäperheen luona siis. Näiden talo sijaitsee mäen päällä ja takapihalta on us-ko-mat-to-mat näkymät. Take a look:


Kuva ei kyllä valitettavasti kerro kaikkea, mutta mielikuvituksenne tuottakoon puuttuvan osuuden :) Mutta täältä voi nähdä melkein koko maailman, tai ainakin ihan valtavan kauas! Ja vuorten siluetti tuolla kymmenien mailien päässä - majesteettinen näkymä, oikeasti! Kello on vähän yli puolenpäivän ja hengailen täällä itsekseni isäntäperheen ollessa töissä ja asioilla.

Suomen aikaan sunnuntaina kahden aikaan iltapäivällä nousin Finnairin koneen kyytiin joka kiidätti minut Lontooseen, Heathrown kentälle. Siellä hengailin itsekseni pari tuntia. Tuntui hiukan hassulta matkustaa itsekseen, koska viime vuonna toinen suomalainen tuli samoilla lennoilla Calgaryyn ja seikkailtiin yhdessä. Mutta pärjäsin hienosti! Minulta jopa kysyttiin neuvoja pariin kertaan ja yksi malesialainen nainen lyöttäytyi seuraani, kun oli epävarma mihin mennä :) Lento oli pitkä, yhteensä n. 16 tuntia, mutta olen hyvä tekemään oloni mukavaksi ja pidin matkanteosta! Ja ainoastaan Lontooseen laskeuduttuessa viimeiset 20 min laskeutumisesta oli puhdasta tuskaa, tärykalvot kiittivät painevaihteluista..

No sitten. Kone laskeutui Calgaryyn vähän ennen puolta yhdeksää illalla Kanadan aikaan, ehkä viimeiseen mahdolliseen nurkkaukseen koko lentokentällä. Passitarkastukseen oli varmaan kahden kilometrin kävelymatka, oikeasti! Ja sitten tarkastajatäti kysyi, että mitä varten oikeastaan olen Kanadassa näin pitkään ja johdatteli minut sitten tapaamaan maahanmuuttovirkailijaa. Siellähän vierähti sitten hyvä tovi, ensin jonottaessa ja sitten virkailija luki minun paperit (koneessa piti täyttää sellainen lappu missä kysyttiin henkilötietoja, matkan tarkoitusta, mitä tuo maahan ja sen sellaista ja sitten oli sellainen kirje sieltä koululta ja muuta sellasita) ja naputteli tietokonettaan. Hän ei paljoa puhunut, välillä konsultoi viereistä virkailijaa koodikielellä ja kävi jossain takahuoneessa muutamia kertoja. Ja viimein sain sellaisen vapaaehtoistyöntekijän-työluvan (voisi olla suomeksi jotain tuollaista). Ei muuta kuin matkatavaroita metsästämään. Se malesialainen nainen ja minä oltiin ehkä melkein viimeiset joiden laukut oli siellä ja pari lentokentän työntekijää oli juuri viemässä niitä johonkin jatkosäilytyspaikkaan, mutta napattiin omamme välistä. Ja sitten isäntäperhe ja sen johtajuusleirin toinen johtaja oli vastassa kentällä! Jeee! Ja kotiin tultuamme nukuin melkein 12 tuntia prinsessan unta ja aah, aamulla herätessäni olin yhä täällä!

Tuntuu hassulta olla oikeasti Kanadassa. Tätä on odotettu niin kauan ja nyt se on vihdoin totta. Toisaalta oli vähän sellainen olo kuin olis tullut kotiin :) Elän kuulkaa unelmaani todeksi!! Pidän tästä tunteesta, on hyvä olla täällä! En taida vieläkään oikein tajuta, että olen täällä tosiaan ainakin nyt reilut 8 kuukautta. Huippua!

Täällä on aurinkoinen ja upea sää, taidan harkita terassille siirtymistä huikeiden maisemien ääreen - vuoret, aah!