Done.

Kas näin. Miten ollakaan, että juuri kun Suomen juhannus on ohitse, niin Pohjolan kesä laittaa parastaan, tietenkin. Olen siis viettänyt tämän viikon sisätiloissa, hyvinkin trooppisissa olosuhteissa tuuletusominaisuuksiltaan olemattomassa kerrostalokaksiossa ja pakannut elämäni kokoluokaltaan hyvin vaihteleviin laatikoihin, laukkuihin, pusseihin ja säkkeihin. Pakattujen tuotteiden lisäksi huonekaluista koostuva muuttokuorma roudaantuu siis huomispäivän aikana Etelä-Suomeen. Tiemme (tarkoitan omaisuutta ja itseäni) eroavat siis Kanadan matkailun ajaksi. Toki valtameren taakse lähtee laukussa mukaan hiukan muutakin kuin leipää ja piimää. Tavoitteena tietenkin matkustaa mahdollisimman kevyesti varustautuneena, niin kevyesti kuin nainen vain voi..

Olen tyytyväinen tämän viikon saavutuksiini. Onhan tällä viikolla muutakin puuhasteltu kuin testattu kuumuuden sietokykyä ja kärsivällisyyttä ja kestävyyttä ja kaikenlaisia muita muuttotoimenpiteisiin tarvittavia ominaisuuksia. Eräinäkin päivinä vetäisin Salomonit jalkoihin ja rullaluistella hurauttelin Jyväsjärveä ympäri. On myös tullut missattua ainoa aikataulullisesti muistettava asia tältä viikolta, nimittäin matkailuun liittyvä rokote (no, näppärästi hankin tietysti uuden ajan ja näin vasen käsivarteni sai vastaanottaa pistoksen). Ompelukoneella on surauteltu yhtä sun toista, korjausompelusta luovuuden tuotoksiin. Sitten on myöskin saatu aikaan uusi ennätys Pasianssissa, kaikki väärinpäin pinojen alla olevat kortit esiin 65 sekunnissa. Mitä erilaisempia tunnetiloja (sääli, sympatia, kummastus, huvitus - onhan näitä) ilmaisevia katseita on kerätty rahtaamalla kävelykadun poikki mitä kummallisimpia kuormia vaihdellen valtavista, kylläkin tyhjistä, pahvilaatikoista lähes kantokykyni ylittäviin IKEA-kassillisiin. Ja myöskin laskettu ovesta kirjava joukko kodistamme kiinnostuneita ihmisiä sisään sitä tarkastelemaan yleisen asuntonäytön puitteissa. Tämän lisäksi on testattu piknikmaastoa Harjun urheilukentän kupeessa ja puhalleltu saippukuplia.


Ja jottei toimintaa olisi ollut riittävästi viimepäivinä näin perjantain bonuksena hankkiuduin vielä tikattavaksi. Sääli sinänsä, että tähän liittyvä tarina ei ole mitenkään dramaattinen, säälittävä korkeintaan. Nimittäin tapahtui seuraavaa: peltinen askartelupakiksi valjastamani työkalupakki sijaitsi suhteellisen keskellä kulkuväylää, avonaisena hyvinkin. Ja tietenkin juuri silloin postipoika pudotti luukusta sisään jotain jännittävää, kuten esim. paketin, whoa! Ei auttanut muu kuin rientää katsastamaan tilannetta lähempää. Niinhän siinä sitten kävi, että potkaisin kyseistä askartelupakkia vauhdinhurmassa ohimennen ja peltinen reuna päätti ujuttautua kahden varpaan väliin, hiukan syvemmälle kuin olisi ollut suotavaa.. Reippaana tyttönä niputin varpaat yhteen ja hankkiuduin päivystykseen. Ja tikkiähän siihen tarvittiin. Niin, nyt oikean jalkani kahden pienimmän varpaan välissä sijaitsee siis nyt viikon verran yksi tikki. Enhän minä olisi esim. rannalle halunnutkaan..

Mutta kokonaisuus tästä viikosta menee plussan puolelle! Kiitos siitä kuuluu viikon koetukset kanssani jakaneille ihmisille :)