Sunday, June 07, 2009

It's my time to go see the world.

Kuulkaas, on kai aika tehdä virallinen tosielämän juonipaljastus myös näin internetitse. Nythän on nimittäin niin, että minä muutan suuren veden taakse Kanadaan kuuden viikon kuluttua. KUUDEN VIIKON, joka on yhtä suuri kuin 42 PÄIVÄÄ - whoa. Asioita on ollut vireillä jo jonkin aikaa ja nyt alkaa näyttää siltä, että haaveista tulee todellisuutta - oh, kuin saduissa ikään!

Heinäkuun 19. päivä astun siis lentokoneeseen joka kiidättää minut halki ilmojen Lontoon kautta Calgaryyn, Albertaan. Käyn tapaamassa viime kesän isäntäperheitä ja muita tuttuja ja poikkean myös leireilemään Watertonin maisemiin, tällä kertaa staffin jäsenenä. Leirin jälkeen vielä pari viikkoa yhdessä perheessä ja sitten suuntaan kulkuni kohti Vancouveria. Soluttaudun sinne 2,2 miljoonan ihmisen joukkoon siis kuudeksi kuukaudeksi ottaakseni osaa YWAM:n opetuslapseuskouluun (DTS Vancouver). Sijaitsen siellä ainakin tuonne huhtikuun alkupuolelle asti ja ehkä palajan Suomeen, ehkä en - ei voi tietää, heh! Mutta voitte ainaki talviolympialaisten aikaan katella telkkarista näkyykö tuttuja :)

Täähän on ihan huippua ja hullua - molempia yhtäaikaa. Herään todellisuuteen ehkä sitten lentokoneessa kun tajuan, että kotiinpaluuseen on vähintään 7 kuukautta. Ehkä tää on joku puolustusmekanismin tyyppinen ratkaisu, että saan hoidettua kaikki valmistelut ajallaan kun en vielä ihan täysin tajua mihin olen pääni laittamassa. Uskomattoman monta asiaa pitää hoitaa ja selvittää voidakseen sijaita Suomen rajojen ulkopuolella vähän yli puoli vuotta. Tähän mennessä on mm. tullut kasattua 23 sivua käsittävä hakemuspaketti sitä koulua varten (ne tietää minusta jo ehkä kaiken niiden yksityiskohtaisten kyseilyiden perusteella), vakuutusasiat selvitetty, matkalaukku hankittu, lentoliput ostettu ja alustavat päätökset mukaan otettavien kenkien lukumäärästä tehty. Tämä ylenpalttinen reissaaminen on saanut myös aikaan mittavan omaisuudenkarsimisbuumin, kyllä ehkä jopa esim. 1/3 vaatehuoneeni sisällöstä etsii nyt uusia omistajia (vapaaehtoisia?). Mutta ei huolta, valtaisa omaisuuteni ei tule hetkiin mahtumaan matkalaukkuun, edes val-ta-vaan matkalaukkuun, ei edes kahteen sellaiseen, joten en minä nyt ihan heti voi maailmanympärimatkaajaksi alkaa.

Jotain ihan parastahan tästä kaikesta tulee, todellakin!!

5 comments:

Jenna K. said...

hei kivaa että sulla on blogi! muista sitte päivittää sitä ku oot kanadassa!:) pitäisin siitä!:D oli kiva lueskella..

Minna said...

Hei, vähän hienoa että oot menossa tekemään DTS:ää! =) Uskon, että tulee mieleenpainuva ja rikastuttava kokemus.

heidi. said...

Heh, itsehän päivitän blogiani aktiivisesti.. Joo, mutta tarkoitus olis ainakin merten tuolla puolen aktivoitua.

Oon samaa mieltä, ihan huippua! Sitten kun vielä herään todellisuuteen, ja tajuan oikeasti mihin olen menossa niin aina vaan paranee :)

Helena said...

ei vitsi! aika siistii :) tuut varmaan tykkäämään! mäki haluun ulkomaille! mistä moinen päätös? pistä sit paljon kuviaaa :D

heidi. said...

:) todellaki tulen tykkäämään! mistä päätös, voi se on pitkä tarina, mahdotonta mahduttaa blogikommentin puitteissa kerrottavaksi. ehkä kirjoitan siitä ennen kuin lähden, kuka tietää.