A Farmer’s tan - gotta like it.

Kerran kun nyt farmeiluelämään syvennytään, niin “farmarin rusketus” kuuluu asiaan. Tai pitäisi ehkä sanoa Farmer’s Sunburnt - that’s what I’ve got. Sellaiset hienot t-paidan hihojen rajat tuossa olkavarressa, jesh.

Tänään, oh tänään, olen ajanut autoa omakätisesti tällä puolen Atlanttia! Eikä mitä tahansa autoa laisinkaan, vaan Janetin citymaasturia - not bad, not bad at all! Kävin avaamassa portin Warnereiden talolle johtavan tien alusta. Matkaahan sinne oli ehkä jopa 3 km, niin että autolla se reissu oli kuulemma tehtävä. Ei sillä, että olisin pannut pahakseni!

Tarinoituani vieraskirjaan terveiset ja rahdattuani laukut pihamaalle siirryin itsekin auringon paahteeseen kyytiä odottamaan. Edessä oli nimittäin majapaikan vaihdos, Dorit ja Grant Bird toivottivat minut tervetulleeksi. Tarkoitus on siis viipyä täällä yhden yön verran. Mainio pariskunta! Dorit on alun perin tanskalainen ja tietääkseni Grant on Kanadasta. Näillä käy paljon kaikenlaista kansainvälistä porukkaa vaihto-oppilaista farmityöläisiin. Tälläkin hetkellä täällä on muutamia tanskalaisia töissä. Samalla kyydillä tänne tuli myös eräs tanskalainen tyttö, Christina, joka asuu Calgaryssa. Hän tekee töitä lastenhoitajana ja silloin tällöin auttaa Birdien farmilla, kuten tänään. Perillä asetuimme taloksi, eli kävimme hommiin. Doritilla on hulppeat puutarha- ja kukkapenkkisysteemit yltympäri pihaa (joka ei ole mikään pikkuinen tilkku) ja minulle uskottiin kukkien kastelu. Varsinaisestihan en ole mikään viherpeukalo, mutta arvelin selviytyväni tästä operaatiosta kunnialla. Ja niinpä minä teinkin! Ainoa erhe tässä projektissa olisi ollut liian vähäinen kastelu, liikaa ei näille kuumuudessa eläville kukille kuulemma voi kerralla antaa. Minusta on kovaa vauhtia tulossa suhteellisen pro kukkienkastelija, kokemustahan on jo kahden talouden verran!

Olen myös poiminut kirsikkatomaatteja ja mansikoita ja sellaista jännää lehtisalaattia mikä kasvaa pensaissa, just nyt ei pysty muistamaan nimeä, mutta joka tapauksessa. Lounasaikaan farmille pölähti yksi tanskalainen lisää, Kasper, Christinan hyvän ystävän Ninan (,joka on myös silloin tällöin töissä täällä farmilla) poikaystävä. Ja kävi niin, että Kasperin ja Ninan oli tarkoitus mennä Airdrieen (pieni kaupunki 45 min ajomatkan päässä täältä) katsomaan sellaista ilmailunäytöstä (The Air Show), mutta Nina ei päässytkään lähtemään. Liput oli jo ostettu ja toinen olisi mennyt muuten hukkaan, niin Kasper kysyi halusinko minä liittyä seuraan ja minullahan ei ole mitään pientä maakuntamatkailua ja Air Showta vastaan! Joten sinne hyppäsin Kasperin pick-up trukin kyytiin ja niin sitä mentiin. Hauska tyyppi, juteltiin niitä näitä matkalla ja Kasper kertoi kaikenlaisia tarinoita mm. matkoiltaan. Tunsin itseni hyvin nuoreksi niiden juttujen kohdalla, jotka alkoivat tyyliin “back in the day when I was 21..”. Ja Kasperhan on siis noin kolmekymppinen.

Joskus kun täällä juttelee ihmisten kanssa niin joidenkin asioiden selittäminen vie minulta - yllättäen - hiukan enemmän aikaa ja joskus ihmiset täydentävät minun lauseita niin, etten saa kangerrella juttua loppuun rauhassa. Mutta sitten on niitä tyyppejä, joilla on tuoreessa muistissa omat kangertelut ja sen takia ymmärtävät “words missing”-tilanteita paremmin. Niin kuin esim. Kasper tässä tapauksessa. Toisaalta toisen lauseiden täydentäminen on osa keskustelun kulkua, tapa osallistua siihen ja tänään huomasin kykeneväni myös siihen. Big smiles! Ja sitten voisi kuvitella, että tyystin vieraan tytön (jota en ole koskaan edes nähnyt) hänen poikaystävänsä kanssa matkan taittaminen olisi kiusallista. Itse asiassa ei lainkaan. Mikä sinänsä oli ilahduttavaa, sillä 45 min matkaan kului ehkä ainakin kaksinkertainen määrä aikamoisten liikenneruuhkien takia!

Hoo, mutta The Air Showsta! Aivan yhtä huikeaa kuin viime kesänä Wetaskiwinissa!! Kuva kertokoon enemmän kuin tarinointi, ette tule kuitenkaan saamaan juurikaan käsitystä todellisuudesta, niin säästän sanoja tällä kertaa, haha! Säästän myös kuvia, sillä yhteensähän niitä kertyi illan aikana noin 400..

Starttinumeron tarjosi Kanadan ilmavoimien 12 hengen laskuvarjohyppytiimi.




Joo, mutta henkilökohtainen lempparini on kyllä edelleen Canadian Air Force Snowbirds - WOW!! Kymmenen sellaista pienkonetta yhdessä ja erikseen ihan mielettömiä kuvioita ja silmukoita ja muodostelmia! Ei ihme, että ovat kanadalaisten ylpeydenaihe! Take a look.






Ja olihan siellä myös Lady Wing Walker - ei mikä tahansa siivelläeläjä (haha!). Kliketi-kliks niin kuva suurenee ja kyseinen hurjapää erottuu paremmin, hän seisoo siis tuossa kaksitason ylemmällä siivellä!


Tämän vuoden show oli Kanadan ilmavoimien 100-vuotisjuhla, joten tähän oli panostettu vielä ekstraa. Kaikenlaisia lisänumeroita ja muuta sellaista. Yksi upeimmista tapauksista oli näytöksen viimeinen osio, sellainen Hornet-hävittäjä meteleineen päivineen! Siinä menee kuulkaa kylmät väreet, kun sellainen lentää yli ja tekee kuvioita kirkkaansinisellä, pilvettömällä taivaalla siinä vaan melkein nenän edessä!


Ja vielä liikkuvaa kuvaa, livenä suht huikea klippi!

Ja auringon laskiessa vielä vilkaisu näyttelyalueelle.


Liikenneruuhkan välttämiseksi seikkailtiin pitkin hiekkateitä, tosi random-reittejä. Mutta oikeastaan täällä maalla on vaikea eksyä, koska kaikki tiet menevät joko pohjois-etelä- tai itä-länsi-suuntaan. Se on sellaista ruudukkoa koko tieverkosto. Ja saavuimme turvallisesti perille!