Ehkä minusta sittenkin tulee puuseppä!

Olen oppinut jälleen kerran saman asian uudelleen, nimittäin minun ei pitäisi juoda esim. teetä kymmenen aikaan illalla - yöunet siinä menee.. Joten herääminen venähti jälleen tuonne kymmenen korville. Äh, mutta toistaiseksi voin kyllä syyttää aikaeroakin, niin että mitäs tuosta. Tosin illalla annettiin ymmärtää, että minun odotettiin nousevan ylös huomattavasti aikaisemmin, eh.

No, aamiaisen jälkeen hypättiin Janetin (hostmom) citymaasturiin (oikeasti - nää autot täällä päin on keskimäärin jotain aika luksusta! Tässäkin pirssissä on ehkä kaikki mahdolliset lisävarusteet mitä kuvitella saattaa. Ja sitten, esim. kotiin tullessa painaa vaan nappia taustapeilin alla ja kas näin, autotallin ovi aukeaa, not bad!) ja huristeltiin laitumille. Siistiä, miten samalla autolla, jolla ajetaan maanteitä, voidaan körötellä myös kunnon maasto-olosuhteissa. Ajettiin eräätkin sadat metrit lehmipolkua piikkilanka-aidan viereen ja Janet paimensi karjan, lehmät siis, vihreämmille niityille aitauksesta toiseen. Se oli hauskaa katsottavaa!

Mutta siihen puuseppäosuuteen. Paimennussession jälkeen kurvattiin näiden farmille. Päivän missiona erään terassin kunnostus. Tai no oikeastaan kunnostustoimenpiteiden valmistelu. Jynssättiin vanhat maalit pois aseenamme teräslasta ja hiomakone. Hoh, se oli hauskaa! Olen jättänyt kätteni työn jäljen kanadalaiseen terassiin!

Iltapäivällä citymaasturi kuljetti meidät Calgaryyn asioille. Market Mall (ihan perus kauppakeskus, kanadalainen sellainen - eli ehkä noin Ideaparkin luokkaa) on nähty - eh, osa siitä, vain vilaus oikeastaan. Hajaannuttiin Janetin kanssa ja pyöriskeltiin tahoillamme 1,5 h. Ja nyt on kuulkaa minullakin syytä olla ylpeä itsestäni mitä shoppailuun tulee! Ostoslistallani oli ainoastaan sellainen pistorasia-adapteri - ja ihme on tapahtunut - se oli ainoa hankintani siltä reissulta!

Päivällistä ravintolassa, The Cheesecake Cafe. Oppitunti nro 2 tälle päivälle: älä marssi itsenäisesti pöytään, vaan odota että sinut ohjataan sinne. Niin, kai tämä on itsestäänselvyys ihmisille, jotka edes toisinaan käyvät ravintoloissa. Itsehän panostan yleensä tuohon pizzeria/pikaruokapuoleen.. No niin, siinä sitä kerättiin muutama hämmästelevä katse, peruutettiin joitakin metrejä ja otettiin kohtaus uudelleen. Takaisinkelaus livenä. Mutta ruoka - Cindy's Stuffed Chicken - oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Kiitos Cindy, kuka ikinä oletkin.

Ja sitten vielä Digital Scrappbooking Workshop Nosehillin kirjastolla, Calgaryssa. Täällä ollaan menty aika pitkälle tuossakin lajissa. On nimittäin perustettu firma, Heritage Markers, joka työllistää kokoaikaisia konsultteja, jotka sitten jakavat tietoutta digitaalisesta skrappbookauksesta ja opastavat apua tarvitsevia. Ei sillä, upeita tuotoksiahan ne olivat! Parasta antia workshopissa oli powerpoint-esitys tsemppilauseineen :D "Who's going to be the Heritage Maker, the story writer and teller in your family? - YOU ARE!" "Do you think like All this sounds too fancy and too difficult for me, I can't do this - YES YOU CAN!" "You can do it!" Kyseessähän oli siis muutaman napin painallus.

Olen myös huomannut tänään, että en voi lakata hymyilemästä - tulee niin hyvä mieli kun tajuan vähän väliä, että olen todella täällä! Ja kehitystä on kyllä tapahtunut vuoden mittaan, koska osaan nämä perus small-talk-kuviot ja osaan keskustella järkeviä. Politiikkaan en silti kajoa, hyvä kun osasin kertoa edes pari päivän polttavinta aihetta, jotka ovat esillä Suomessa. Suomi muutenkin on jostain kumman syystä ollut keskeinen puheenaihe täällä päin. Nick (hostdad) on nimittäin hyvin kiinnostunut ehkä kaikesta mahdollisesta liittyen mihin tahansa ja sieltä tulee kysymystä kysymyksen perään. Tänä vuonna osasin valmistautua etukäteen! On siistiä huomata itsensä kertovan asioita, joiden selittäminen jopa suomeksi vaatisi ajattelutyötä :) Ja kuulkaas viime yönä näin jo untakin englanniksi!

Pakko saada vielä yksi kappale ruoalle tähän päivitykseen! Olen ollut täällä nyt kaksi kokonaista päivää, saldona päivällisiltä eilen lohta ja tänään kanaa - kaksi tuotetta, joita viime kesänä sain kerran kumpaakin. Missä ovat ne kauan puhutut pihvit ja kyljykset!? No, viimeistään reilun viikon päästä liityn viime kesän ekan perheen seuraan, niin eiköhän tuokin puoli saada kuntoon! Mitään uutta ei ole siis vielä tullut maisteltua. Aa paitsi Christmas cakea, vähän kun englantilaista hedelmäkakkua, ei ehkä lempparia. Mutta se oli diili - nimittäin Nick lupasi maistaa salmiakkia, jos minä maista sitä kakkua, haha!

Siitä perheestä puheen ollen. Olen soittanut ensimmäisen puheluni täällä päin maailmaa, oolalaa - se oli villiä! Soitin siis eilen Wetaskiwiniin, Brenseille ja kunhan vaan jutusteltiin hetkinen, "nähdään parin viikon päästä" ja niin pois päin. Niillä oli jo vaikka mitä ihan huippusuunnitelmia minun päänmenoksi - pidän teitä jännityksessä ja kerron myöhemmin lisää :)

Juuri kun tuntuu, että Janetin ja Nickin luona osaa olla kuin kotonaan, niin huomenaamulla vaihdan majapaikkaa. Menen erään pariskunnan luo, jonka luona käytiin yhden perheen kanssa viime kesänä. Lisää seikkailuja siis luvassa - nyt unten maille, jotta unikeon maine saadaan karistettua!