Päiväni torimummona.

Kliks vaan ja kuva suurenee - helpompi tihrustaa.

Kyllä, näin on. Heräsin vapaaehtoisesti kello 6 lauantaiaamuna reipastellakseni kirppistelemään Sepän aukiolle. Tavoitteena oli päästä omaisuudesta eroon hinnalla millä hyvänsä. Tarkoittanee kai naurettavan pilkkahintaisia kauppatoimenpiteitä. Sää näytti sateisehkolta, joten vetkuttelin lähtöä tunnin verran ja porhalsin apajille vasta(?) kahdeksaksi. Ei muuta kuin tuotteet esille ja asiakasvirtoja odottelemaan. Tuntui kummalta levittää oma elämä (no, tarkemmin ottaen hyvin pieni osa siitä) ihmisten katseltavaksi ja pengottavaksi, hyljättäväksi ja ohikuljettavaksi. "Miten niin muka väärän kokoinen/värinen/mallinen tai muuten-vaan-epäkelpo, itsehän pidän siitä kovasti!" sanoi pieni ääni päässäni useaan otteeseen.

Varsinainen hardcore torimummous on kuulkaa melkoista hifistelyä. Myyntipaikan sijainti, tuotteiden asettelu ja esittely, niiden määrä, laatu ja tyyppi sekä tietenkin myyjän ulkomuoto ja asenne. Nämä tekijät yhdessä ja erikseen vaikuttavat uskomattoman moneen asiaan. Minusta ei ehkä olisi torimummoksi oikein toden teolla.

Tienasin sentään sen verran että 3€:n paikkamaksun jälkeen käteen jäi kolmen tunnin rupeaman tuottona reilu kymppi! Jee! Onhan se tyhjää parempi. Tosin ei tässä nyt ihan tuntipalkoille päästy, mutta onpahan koettu.

Sitten tuli sellainen "ota vuoteesi ja käy"-olo, kun kasasin kamppeeni ja kiikutin jämät Fidalle. Laskin taakkani myyntitiskin juureen ja kevein askelin tepastelin kotiin.

It's my time to go see the world.

Kuulkaas, on kai aika tehdä virallinen tosielämän juonipaljastus myös näin internetitse. Nythän on nimittäin niin, että minä muutan suuren veden taakse Kanadaan kuuden viikon kuluttua. KUUDEN VIIKON, joka on yhtä suuri kuin 42 PÄIVÄÄ - whoa. Asioita on ollut vireillä jo jonkin aikaa ja nyt alkaa näyttää siltä, että haaveista tulee todellisuutta - oh, kuin saduissa ikään!

Heinäkuun 19. päivä astun siis lentokoneeseen joka kiidättää minut halki ilmojen Lontoon kautta Calgaryyn, Albertaan. Käyn tapaamassa viime kesän isäntäperheitä ja muita tuttuja ja poikkean myös leireilemään Watertonin maisemiin, tällä kertaa staffin jäsenenä. Leirin jälkeen vielä pari viikkoa yhdessä perheessä ja sitten suuntaan kulkuni kohti Vancouveria. Soluttaudun sinne 2,2 miljoonan ihmisen joukkoon siis kuudeksi kuukaudeksi ottaakseni osaa YWAM:n opetuslapseuskouluun (DTS Vancouver). Sijaitsen siellä ainakin tuonne huhtikuun alkupuolelle asti ja ehkä palajan Suomeen, ehkä en - ei voi tietää, heh! Mutta voitte ainaki talviolympialaisten aikaan katella telkkarista näkyykö tuttuja :)

Täähän on ihan huippua ja hullua - molempia yhtäaikaa. Herään todellisuuteen ehkä sitten lentokoneessa kun tajuan, että kotiinpaluuseen on vähintään 7 kuukautta. Ehkä tää on joku puolustusmekanismin tyyppinen ratkaisu, että saan hoidettua kaikki valmistelut ajallaan kun en vielä ihan täysin tajua mihin olen pääni laittamassa. Uskomattoman monta asiaa pitää hoitaa ja selvittää voidakseen sijaita Suomen rajojen ulkopuolella vähän yli puoli vuotta. Tähän mennessä on mm. tullut kasattua 23 sivua käsittävä hakemuspaketti sitä koulua varten (ne tietää minusta jo ehkä kaiken niiden yksityiskohtaisten kyseilyiden perusteella), vakuutusasiat selvitetty, matkalaukku hankittu, lentoliput ostettu ja alustavat päätökset mukaan otettavien kenkien lukumäärästä tehty. Tämä ylenpalttinen reissaaminen on saanut myös aikaan mittavan omaisuudenkarsimisbuumin, kyllä ehkä jopa esim. 1/3 vaatehuoneeni sisällöstä etsii nyt uusia omistajia (vapaaehtoisia?). Mutta ei huolta, valtaisa omaisuuteni ei tule hetkiin mahtumaan matkalaukkuun, edes val-ta-vaan matkalaukkuun, ei edes kahteen sellaiseen, joten en minä nyt ihan heti voi maailmanympärimatkaajaksi alkaa.

Jotain ihan parastahan tästä kaikesta tulee, todellakin!!

Kesä.

Hyvä mieli. ToDElla hyvä! Alan yhä enemmän ymmärtää vihertuotteita ja sen sellaisia, jotka innostuvat kasvamaan auringon lämmön ja valon lisääntyessä. Kesä on ihmisen parasta aikaa - vai miten se nyt meni..? Mutta tästä minä pidän! Miten voikaan olla että ihanaiset ilmat osuivatkin viikonlopulle arkipäivien sijasta? Täydellinen ajoitus sanon minä.
Budjetista on lohkaistu viipale kesän ensimmäistä (ja ehkä ainoaa..) irtojätskiä varten ja vielä hieman jäistä järveä uhmaten lähdetty liikkeelle ilman takkia. Asukokonaisuus mallia t-paita&shortsit - varjossa 22°! Päivän kääntyessä ilta-auringon puolelle yks äiti ja sen tytär ja toinen neiti lähtivät kahden kameran kera retkelle Jyväsjärven rantamaille. Ja kas, kolme tuntia siellä seikkailimme ja tulokset (kyllä, kaikki ne sadat kuvat) olivat suorastaan häikäisevän mainioita! Katso vaikka.

Ompelijattarena.

Oh,
minä
sitten
pidän siitä tunteesta kun saa oikeasti aikaan jotain. Tuotteen/projektin valmistuminen on myös yksi suosikeistani. Tänään oli "viittä vaille valmista"-päivä. Hankkiuduin itse asiassa jo viime vuoden puolella sisustusompelijattareksi vapikselle. Kohteena partiokolo. Useita verhoja - turkoosi-ruskea-kuviollista ja sammakonvihreää - sekä neljä suurta tyynyä. Tänään valmistui siis neljän tunnin ajan työn alla ollut, juurikin ehkä kilometrin mittainen vihreys. Sen laajuutta ei pieni ihminen oikein voi käsittääkään. Vapaaehtoisia silitysrautailijoita otetaan viimeistelytalkootöihin :)

Niin ja tosiaan ehkä jo lähitulevaisuudessa ilmestyy myös sohvanpäällinen. Josta puheen ollen, ohjeistus kyseiseen tuotteeseen löytyvät ohesta. Ihminen, joka osaa tulkita näitä hieroglyfejä voi ihan rohkeasti ilmoittautua minulle. Kangaskaupan tädin oivat neuvot eivät ihan päässeet välikäden kautta minulle asti. Ehkä marssin Eurokankaaseen ompeluopastukseen.

Valmis.

Kas näin. Neuloin keltaista ja lämmintä. Niin se kesähän tulee jo ihan kohta.. Mutta pidän tästä uutuudesta siitä huolimatta, että lämpenevät ilmat vähentävät sen käyttömukavuutta.

Kuka keksisi seuraavan neuleprojektin?

Love you Verohallinto <3

Ennakonpidätyksen tapaan hyväksiluettu valtionverotuksen ansiotulovähennys 84,42€

Tämä ja muita hyödyllisiä tietoja kopsahti postiluukusta sisään esitäytetyn veroilmoituksen muodossa juurikin tänään. Ja rehellinen, toimelias, ahkerakin ja kaikin puolin mainio työntekijä tukee valtion taloutta vielä 36,08€:n verran. Kertakaikkiaan. Ensimmäisen erän eräpäivähän on 1.12.2009. Nytkö saa maksaa reilun kolmenkympin mätkyt erissä? Eh, elämys sinänsä. Kai tästä pitää valokuva laittaa kuuluisaan muistojen albumiin - kyllä, omistan sellaisen - ja kuvatekstiksi laitan tietysti Elämäni ensimmäiset veromätkyt.

Entä jos sittenkin harkitsen sitä eläkesäästämistä? Verottajahan arvostaa sitä kovasti ja keventää rokotuksia huimin prosenttilukemin..

Ja tapahtui viime päivinä..

Kevät. Mainiota! Kyllä tätä on odotettukin - ja vihdoinkin se on taas täällä, jee! Melkein ilahduttaa jopa herätä lakaisukoneen ääneen aamuvarhain. Tosin hengityselimistöni on päättänyt olla ei niin sopeutuvainen lisääntyvän katu- ym. pölyn määrään. Ei hyvä. Ja tämä yhdistettynä pyöräilijän vauhdinhurmaan - aina vaan paranee. Mutta kevät on hieno asia!

Pääsiäinen. 10.-13.4. Eräs kevääni kohokohdista. Eikä ainoastaan siksi, että pääsiäisen aikaan sijoittuu (hiihtolomasta asti odotettu) neljän päivän loma, ah! Mutta lomasta puheen ollen. Hyppäsin lauantaina erään tietyn punaisen Volvon kyytiin lauantaina liittyen sen omistajien seuraan ja niin ajoimme kohti etelän kevättä - ja AURINKOA! Odotukset korkealla. Taidan useamminkin hankkiutua viikonlopuksi reissun päälle - Irti arjesta-kampanja. Tällaista tällä kertaa.

- Ihan parasta seuraa! - kiitos osanottajille, kaikille tasapuolisesti :)
- Aurinkoa, joko mainitsin?

- IKEAa pehmiksineen

- Kiertoajelua - lue: kolmen jyväääskyläääläisen pyrkimys saapua määränpäähän "suorinta" mahdollista reittiä

- Musiikkia - laatu-sellaista

- Seikkailua Helsingin yössä - huippua!!

- Elokuvaa - Jackie Chan ja New Police Story

- Ruokaa, nam!

- Seurapelejä - kai Darts voidaan myös laskea..?

- Järvenpäätä - 9h panoksemme 24h ylistys-maratoniin oli jotain sanoinkuvaamatonta.

Ja arkielämään laskeutuminen aloitettiin palaamalla kotiin noin klo 5 maanantaiaamuna.

Häät. Joskus ihmiselle vain käy niin, että hän tulee "siihen ikään" - ei suinkaan mennäkseen itse naimisiin - vaan ottaakseen osaa lähipiirin häihin. Hyvin mahdollista on, että niitä osuukin sitten yhden vuoden sisälle esimerkiksi noin kuudet kappaleet :) Itsehän pidän häistä hyvin paljon - oikeasti. Juurikin eilen eräs veljistäni avioitui ja se oli ja on edelleen erityisen hienoa! Päivä oli hyytävän kylmä, mutta valtavan kaunis. Jälkimmäinen ilmaus sopii osuvasti myös hääparin kauniimman osapuolen kuvaukseksi. Oman veljen suhteen sitä on kai jäävi ja komea on sanana klisee, mutta yhdyn silti valokuvaajan sanoihin:

"Komea nuorimies".
Saattoi käydä myös niin, että tanssihäissä kun oltiin, pääsin itsekin pyörähtelemään valssin tahtiin kahden nuoren miehen toimesta!

Tämän juhlavan päivän kruunasi nostalgia-ajelu lapsuuden maisemiin - Vihdin Tervalampi ja Tervalammen Nuottakoto. Ja tietysti piti juhlatamineissa kipsutella ensin rantaan ja vielä kallion huipulle. Ulkoilu-

kohtei-

den ranking-listan kärkikaksikko

- yhä ennallaan. Ympäristö, kotitalo mukaan lukien, vaikutti kutistuneelta, tai ehkä olen itse kasvanut kymmenen vuoden kuluessa, mene ja tiedä :)