Summa summarum - osa 1.

Nythän on niin, että aikaa on humpsahtanut kerralla het monta kuukautta ihan yhdessä silmän räpäyksessä. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, edes englanniksi niin itsehän olen nyt takaisin täällä Suomessa! Alkava kevät on toivottanut minut tervetulleeksi tänne kotoisiin maisemiin ja elämä täällä alkaa pikkuhiljaa tuntua suhteellisen normaalilta. Kotiinpaluu ei ollut niitä helpoimpia asioita - vaikeinta oli sanoa heiheit tai see-you-laterit (tai ihan mitkä vaan) ihmisille, joiden kanssa on kuin yhtä tosi läheistä perhettä ja sitten ei voi yhtään tietää koska nähdään seuraavan kerran..

Mutta nyt jotta saadaan tyylikkääseen päätökseen tämä reissailutarinasto tältä erää, niin peruutetaanpas ajassa hieman. Takaisinkelaus ihan näin livenä. Nythän me puhutaan siis ajasta jälkeen Montrealin ja lentokoneseikkailun, helmikuun alkupuolesta siis. Palasimme 5 toiminnan ja aherruksen täyteisen viikon jälkeen takaisin Vancouveriin ja siinä samalla tiimimme sulautui jälleen yhteen (Montrealissa ollessa jakauduttiin kahteen eri tiimiin ja asuttiin eri paikoissa). Siinähän oli tietenkin oma säätäminen, että saatiin kuvio toimimaan taas sujuvasti koko porukalla - mutta siitä selvittiin, kunnialla! Ja sitten saimme vielä lisäyksen tiimiimme: yksi uusi tyttö liittyi porukkaan talviolympialaisten ja paralympialaisten ajaksi.

Ottakaamme tiivistetty katsaus talviolympialaisten antiin. Tässä siis hiukan jotain siitä, mitä me oikein hommailtiin kyseisen hullunmyllyn pyöriessä:

Warming Stations. Yksi tapa, jolla Vancouveriin kisojen ajaksi matkanneet YWAM:n vapaaehtoiset osoittivat "radikaalia vieraanvaraisuutta" (kuten sitä kutsuttiin). Tempaistiin siis tuollaiset kuumalla kaakaolla/kahvilla täytetyt Ghostbusters-tyyliset selkäreput, jetpackeiksikin niitä kutsuttiin. Siitä siis repun sisällä olevasta termostankista letkun kautta annosteltiin kuumaa juomista pahvimukiin, joka ojennettiin sitten ohikulkijalle. Ja asiaankuuluvasti huikkailtiin aina suureen ääneen "Free hot chocolate!!". Ja sitten piti tietenkin kehitellä ajankuluksi kaikenlaisia mainoslauseita "It's free. And it's hot. And it's really good!"


Ja siis paikallisjuna-asemilla seistä pönötettiin ihmisvirtojen läheisyydessä. Tässä kuvassa (yllä) on muuten asiakkaanani yksi tuhansista olympialaisissa työskentelevistä, ns. virallisista vapaaehtoisista. Heidät tunnisti noista takeista. Saivat jostain kumman syystä yleislempinimen Smurffi - "yeah, I was talking to this one smurf.." "those smurfs are just so awesome!" Ei tietenkään heidän kuullen, mutta meidän porukassa hyvinkin ahkerasti!

Juomiset ja varusteet tarjosi siis Pelastusarmeija.

Kisojen aikaan kaupunki oli jaettu erivärisiin vyöhykkeisiin sen mukaan, miten ja millaista vapaaehtoistyötä milläkin alueella saa tehdä ja erityisesti missä kristinusko saa olla näkyvissä ja missä ei. Paikallisjuna-asemat olivat punaista vyöhykettä, jossa ei saanut olla edes näkyvillä minkään muun kristillisen järjestön tms. logoja kuin Pelastusarmeijan (kaupungin julkisen liikenteen laitos, tai mikä ikinä, oli pyytänyt Pelastusarmeijaa tarjoamaan tätä palvelua tällaisin ehdoin) ja meidän piti työskennellessä käyttää tuollaisia Pelastusarmeija-takkeja. Takit saatiin ennen kisoja perehdytyspäivän aikana ja siinä vaiheessa kun meidän tiimi pääsi apajille, niin jäljellähän oli tosiaan kokoja L ja XL.. Riemastuttavaa. Mutta ei se mitään! Niille vaadittiin kuitenkin erityinen kuvaustuokio ja tässä (yllä) yksi tuotoksista :)

UBC (University of British Columbia) Regent College. Kyseinen koulu sijaitsi sen jääkiekkoareenan (Thunderbird Arena) läheisyydessä, missä pelattiin kaikki naisten jääkiekko-ottelut. Heidän tarkoituksenaan oli tavoittaa peleihin menijöitä ja sieltä tulijoita.


Pääsimme auttamaan tällaisen tervetulo/info/palvelupisteen pitämisessä. Tarkoituksena oli kertoa ihmisille mitä kaikkia palveluita tuossa taustalla näkyvässä Regent Collegessa on tarjolla kisavieraille (ilmainen internet, kahvila ja sen sellaista) ja jälleen ihan vaan osoittaa vieraanvaraisuutta. Ojenneltiin siis ihmisille mm. tuollaisia punaisia kasseja mitä tuossa pöydällä on. Siellä oli kaikenlaisia pieniä hyödykkeitä kertakäyttösadeviitasta käsien desinfiointiaineeseen ja sen sellaiseen.

Ja tulihan niitä ihmisiä sitten sieltä kun jääkiekkomatsi päättyi!

Ilmaista kasvomaalausta tarjosimme myöskin. Olympialaishuuma sai kaikenikäiset ihmiset maalauttamaan naamaansa kuka mitäkin.

Ja sainhan minäkin sitten osani :)

Pari kertaa osallistuimme hiljaiseen protestiin prostituutiota vastaan/prostituoitujen ja heidän oikeuksiensa puolesta. Kampanjan nimi ja samalla iskulause oli "Buying sex is not a sport".

Käytännössä se tapahtui siis niin, että vetäistiin tuollaiset kirkkaanväriset paidat päälle, missä luki se iskulause ja sitten seistiin rivissä sellaisessa paikassa, mistä kulki paljon ihmisiä ohi. Kuten esim. tuossa kuvassa olevan aidan takana on pääjääkiekkoareena Vancouverin keskustassa. Siinä seistä törötimme tunnin verran sanomatta sanaakaan kenellekään. Meillä oli monisteita, joille oli kirjoitettu protestin idea selkeästi, ja niitä sitten annoimme kyselemään pysähtyville. Oli mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita - niitä löytyi ihan laidasta laitaan. Jotkut eivät ymmärtäneet kampanjaa ollenkaan ja halveksivat koko asiaa "it's not a sport? What is it then - entertainment?" "of course it's not a sport, it's a right!" jne. Ja jotkut ohikulkijoista olivat hyvin kannustavia ja rohkaisevia. Mielenkiintoinen kokemus.

Ainoa urheilulaji mitä siinä tuoksinassa tuli oikeastaan seurattua porukalla, oli jääkiekko. Muutama ottelu käytiin katsomassa telkkarista läheisissä ravintoloissa/kahviloissa. Ja tietystikin asianmukaisesti varustautuneina!

Minulla oli varsin mainiot kannatus-/tukijoukot!

Mutta surkeastihan siinäkin sitten kävi... Kyseessä Suomi-Ruotsi peli. Hannu Hanhet sieltä vetäisivät jälleen pidemmän korren. Huokaus. Ja kyynel.

Jääkiekosta puheen ollen. Kultamitalipelihän käytiin tunnetusti Kanadan ja USA:n välillä. Yksi keskustan kirkoista oli avannut tilansa kisakansalle - he tarjosivat hodareita ja hampurilaisia yms. pientä maksua vastaan ja kirkkosali toimi kisakatsomona: isolle valkokankaalle heijastettiin erinäisiä urheilutapahtumia. Siellä siis mekin kävimme seuraamassa ekanan päivänä avajaisseremoniat ja sitten viimeisenä päivänä juurikin tuon lätkämatsin.

Näin täytenä en muista kirkkosalia nähneeni vähään aikaan :)


Siinä vaiheessa kannatus oli jo hyvin vahvasti Kanadan puolella!

Ja riemuhan siitä repesi kun isäntämaa voitti kultaa! Koko kaupunki meni tyystin ja täysin ja aivan sekaisin! Vancouverin ydinkeskustassa, parin korttelin kokoinen alueella kisojen aikana tapahtui kaikenlaista, se oli sellainen kisakansan hengailu-/juhlinta-alue. Oli ulkoilmakonserttia ja oli luistelukaukaloa ja ties mitä virikkeitä. Nämä kyseiset pari korttelia olivat kirjaimellisesti tukossa pelin jälkeen. Ja tietysti seikkailumielisinä lähdimme muutaman kaverin kanssa puskemaan ihmismassan sekaan - pitihän se nyt kokea, kun siellä kerta oltiin :) Jokaikinen neliösenttimetri kadusta oli peitossa. Siinä oltiin kyllä kuin sardiinit purkissa. Ehkä noin, tai sanottaisiinko vähintään puoli tuntia kului matkaan, jonka taittamiseen yleensä menee noin 5 minuuttia.. Se olis nyt sitten ehkä ahtain ja äänekkäin paikka missä olen ikinä ollut. Mutta tulipahan nähtyä sekin :)

Tässä kaikki tällä erää. Pikainen uutiskatsaus talviolympialaisista 2010 on päättynyt. Seuraava uutiskatsaus, joka julkaistaan lähipäivinä, tulee käsittelemään aikaa olympialaisten ja paralympialaisten välistä aikaa. Luvassa lisää seikkailuja ja kuvamateriaalia!