Roadtrip vol 2.

Noniin. Mihinkäs tässä jäätiinkään.. Victoria, roadtrip, Vancouver Island. Joku on kyllä nyt vähän ja vähän enemmänkin viiveellä liikenteessä. Palatkaamme siis aikaan muutamia viikkoja taaksepäin.

Kuten mainitsin jo edellisessä raportissa, Victoria on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka! Minä niin aion mennä sinne uudelleen, mikäli vaan koulun lomassa aikaa liikenee jossain vaiheessa syksyn/talven mittaan!





Olen tehnyt, nähnyt ja kokenut hyvin monia asioita, joista olen aiemmin kuullut vain puhuttavan ja tyyliin nähnyt elokuvissa. Voisin melkein perustaa uuden blogin ihan vain tehdäkseni listan niistä kaikista jutuista. Mutta kerrottakoon joitakin nyt kuitenkin tässä tarinoinnin lomassa.

Ensinnäkin. Olen käynyt vahamuseossa (British Wax Museum, Victoriassa). Sellainen museo, missä oli kaikenlaisia kuuluisia heppuja vahanukkeina. Ihan näkemisen arvoinen paikka! Queen Elisabethista lähdettiin liikkeelle, käytiin läpi Englannin kuninkaalliset ja sitten tietysti sotasankarit ja muut historialliset heppulit, alkuperäiskansojen edustajat, urheilujulkkikset ja olipa joukkoon saatu mahtumaan myös esim. Caesar ja Kleopatrakin. Ja sitten päästiin elokuva-/sarjakuvasankareiden ja legendojen maailmaan. Yksi hyvä puoli museoissa näillä main on, että kuvia saa ottaa niin paljon kuin sielu sietää, salamalla tai ilman, ihan miten tykkää. Ja mehän otettiin sitten Supermiehen kanssa kaverikuva:

Sitten. Olen nähnyt ilmielävän mustekalan. Käytiin sellaisessa merenalaisessa akvaariopaikassa (Undersea Garden, Victoriassa myöskin). Se oli siis ikäänkuin laiva, jonka ruumassa oli tila, josta avautui näkymät laivaa ympäröivään, suojattuun meriakvaarioon. Ensin ajattelin, että se olis ollut aitoa, luonnollista merielämää mitä mentiin sinne tarkastelemaan, mutta turistikohteena, kaupungin keskustan kupeessa, vilkkaassa satamassa ei varmaankaan olis toimiva ratkaisu. Noniin. Kuitenkin. Yhdellä puolella laivaa oli sitten vedenalainen teatteri, joka tarkoittaa sitä, että sinne pulahti sukeltaja seikkailemaan niiden kalojen ja muiden eliöiden kanssa ja siellähän uiskenteli myös mustekala:


Olen myöskin käynyt kasinolla (View Royal Casino). Sellainen valtava sali täynnä kaikenmaailman pelikoneita ja pokeripöytiä ja sen sellaista. Järkeähän minä en siinä kovin paljoa nähnyt, mutta kokemuksena ihan mielenkiintoinen. Heti kättelyssä hankin itselleni huomautuksen näppäämällä pari kuvaa, jotka sitten kehotettiin poistamaan.. Ja pitihän sitä sitten jotain masiinaa vähän testatakin. Kokemustahan ei ollut minkäänlaista ja seuralaiseni olivat jo päässeet vauhtiin. Siinä tarkastelin sitten konetta, jonka kyljessä oli lätkä, joka kertoi että se oli 2 senttiä/peli-tyyppinen tapaus. Ajattelin siis nokkelana, että "no kaks senttiä sinne tänne" ja kaivoin kukkarosta pari pennosta. "Mihinkäs nämä kolikot nyt sitten laitetaan?", pyöri kysymys mielessä, apuahan ei voinut kysyä. Sitten löytyi sopivan oloinen aukko, ei muuta kuin roposta sisään. Ja ensimmäisen jälkeen sitten kuulen takaani äänen: "Nämä koneet toimii ainoastaan seteleillä", ja käännyttyäni ympäri havaitsin, että ääni kuului meidät sisään päästäneelle portsarimiehelle, joka oli tarkastuskierroksellaan. Hymyilin viattomasti ja sanoin jotain, että "niinpä" tms. Siellä se pennonen nyt sitten kuitenkin on, aukossa, jota normaalisti käytetään pankkikortin kanssa.. Pokkana vaan vitosen seteliä kehiin ja pelaamaan. Kun sitten hetken päästä siirryin toisaalle, huomasin kuinka kaksi portsariheppua siinä tiiraili kolikkoa, jonka joku älykääpiö oli änkenyt koneeseen :D

Eräänä sateisena päivänä latasimme taas kuorman takakonttiin ja huristelimme Vancouver Islandin puoliväliin (puhumme nyt siis n. 500km:n pituisesta ja ehkä 100 km:n levyisestä maapläntistä), Port Alberni-nimiseen kaupunkiin. Siellä vietettiin pari päivää tän perheen isän veljenpojan luona (sama tyyppi, joka asui näiden luona viime kesänä kun olin täällä). Teimme päivä retken Wild Play-nimiseen seikkailuelämyspaikkaan, Nanaimo-nimisen kaupungin maille. Tän perheen tyttöhän otti ja benjihyppäsi sellaiselta kanjonin ylimenevältä sillalta, noin 35 metrin korkeudesta. Itsehän otin myöskin osaa seikkailuaktiviteetteihin: kyseisen kanjonin yli meni vaijerirata (100m+200m) ja valjaiden kanssa siitä sitten hurauteltiin menemään. Aika huikeeta!

Ja nokka kohti USA:ta! Tavoitteena siis Marysville, Washingtonin osavaltion mailla. Tarkoitus oli lähteä saarelta ilta 8 lautalla, mutta sunnuntai-iltana oli joku muukin liikenteessä ja pari tuntia jonoteltuamme päästiin 10 lautalla mantereelle. Raja-asemalle saavuttiin sitten siinä puoli yhden aikaan yöllä. Tämähän kyllä taas tarina sinänsä. Perustentti ensinnäkin, matkan tarkoituksen ja muut. Ennen roadtripille lähtöä, tän perheen äidin kanssa selvitettiin, että mitä mun pitää tehdä päästäkseni rajan yli ja Calgaryn USA:n suurlähetystöstä neuvottiin hankkimaan matkustuslupa sellaiselta sivustolta netistä ja näin tein. No, tylyhkö rajavirkailijatar sitten totesi, että kyseinen lupa on voimassa ainoastaan lentokentillä tms. Ja meidät passitettiin sisälle, raja-asemalle. Naurettavintahan tässä oli se, että minun piti täyttää täsmälleen samat kohdat ja kysymykset sisältävä lomake, kuin se matkustuslupa, joka minulla jo oli. Ei, en edelleenkään oli aikeissa osallistua rikollisiin aktiviteetteihin maassanne, eikä minua ole tietääkseni koskaan karkoitettukaan näiltä main, näytänkö tosiaan siltä?! Ja sitten vielä kaikkien sormieni sormenjäljet ovat nyt saatavilla maanlaajuisesti. Oh, ja myöskin valokuva - mahtoi olla oikein edustava otos, kellon ollessa tosiaan yksi yöllä. Mutta pääsimme onnellisesti jatkamaan matkaa :)

USA:ssa pyörittiin siis pari päivää Marysvillen maisemissa. Paikallinen outlet-ostoskeskus on tullut tutuksi, eipä juuri muuta. Shoppailupainotteinen visiitti siis. Itsehän olisin kyllä vaihteeksi voinut tehdä jotain muutakin, mutta minkäs teet.

Kun nyt kerran oikein valloissa käytiin niin täytyihän siitä todistusaineistoa hankkia. Nyt vaan sattui käymään niin, että edustuskuvat otettiin, ei suinkaan Egyptin lihapatojen ääressä, vaan ensin syötiin subia outlet-ostarilla ja sitten hörpitään limonadea pikaruokalassa nimeltä Jack in the Box :)


Washington on nyt siis niiiin nähty! Tarkoitus oli yöpyä vielä yksi yö kotimatkalla jossain Kalliovuorten keskellä hotellissa, mutta päätettiinkin sitten huristella koko matka Marysvillestä Wetaskiwiniin yhtä soittoa. Melkein 24 tuntia siinä köröteltiin menemään. Harmi vaan, että täällä on öisin säkkipimeää niin maisemista ei ollut niinkään iloa.

Mutta oli kyllä hienoa tulla takaisin kotiin! Reissu oli kyllä kokonaisuudessaan todella huippu! Alkumatkasta oli vähän sellainen tunne, etten ollut varma oltaisiinko minua haluttu mukaan ollenkaan, mutta kohteliaisuussyistä ei voinut jättää kutsumatta ja enhän tietenkään halunnut kieltäytyä. Monesti päivän suunnitelmista keskusteltiin ainoastaan kahden seuralaiseni välillä ja jos satuin kysymään, että mikä on homman nimi, niin sitten vasta minua informoitiin. Toisinaan tuntui, että olin ns. varamiehenä matkassa, varakuskina, kulujen jakajana - eikä sitten sen enempää. Hyvin usein tunsin itseni ylimääräiseksi. Ja olen myöskin hyvin kyllästynyt siihen, että jos ja kun suunnitelmissa oli alunperin jakaa ajotunnit kolmeen pekkaan, yhtäkkiä minut olikin sitten pudotettu listalta pois ja sitten seurueeni antaa hyvin selkeästi ymmärtää, että ajomatka oli hyvin pitkä ja rankka ja väsyttävä ja niin edelleen. Ja "hyvähän sinun on, kun voit vaan istua takapenkillä ja tehdä mitä huvittaa". Yks pikku juttu, jos et anna toiselle tilaisuutta olla avuksi, on turha valittaa urakan rankkuutta tms. Pelkäänpä, että tunnistan tosin itseni myöskin tuosta kuvauksesta toisinaan... Äh, mutta suurin osa ajasta oli oikeinkin mainiota! Piti nyt päästää tuo ärsytys ulos, niin voinkin sitten unohtaa sen saman tien :)

Laitetaan tähän loppuun sitten vielä tunnelmia kotimatkalta ennen auringonlaskua.

Tällä porukalla siis seikkailimme:)