Vuoden ensimmäinen ateria.

Viimeksi saimme siis oikeaa ruokaa viime vuoden puolella. Aloitettiin seitsenpäiväinen paasto joulun jälkeisenä maanantaina ja tänä aamuna päätimme sen bagel-aamiaisella hedelmien kera - nam! Miten ruoka voikin olla niin hyvää? On siis aika aloittaa lihan kerääminen takaisin luiden ympärille, jotta pysyy lämpimänä :)


Ja nyt kun kerran ruoasta puhutaan (miten minusta jotenkin alkaa tuntumaan, että joka kerta kirjoitan jotain siitä mitä olemme syöneet.. pahoitteluni vaan niille, jotka nälkäisinä eksyvät näitä tarinoita luesekelemaan), niin syötiin myöskin macaroni-leivoksia :) Niitä oli sangen kirjava valikoima, kaikki erilaisia, yksi per nenä. Itsehän sain osakseni tuon vihreän yksilön. Pistaasi oli hänen nimensä ja hän oli sangen hyvä!

Mutta siis joulutauon jälkeisenä torstaiaamuna (31.12.) klo 6.00 alkoi matkamme kohti Montrealia.

Ei siis muuta kuin ryhtykäämme reppureissulaisiksi!

Ensin paikallisjunalla lentokentälle.

Taitoimme matkaa "tripleteissä" - kolmen hengen ryhmissä ja meidän jengi koostui minun lisäkseni Sarahista ja Taylorista.

Meitä kyydittävä lentokone laskeutui siis onnellisesti Montrealiin uudenvuodenaattoiltapäivänä (hui miten pitkä sana! Ja tässä välissä tehtiin muiden läsnäolijoiden mielenkiinnosta tutkimusta suomenkielen pisimpiin sanoihin liittyen). Valtava uupumusaalto iski päivän matkaamisen jälkeen kun saavuttiin perille. Paastoaminen+rinkkareissailu=ei hyvä yhdistelmä. Mutta joka tapauksessa täällä olemme palloilleet siis nyt muutaman päivän ja yöpyneet paikassa nimeltä The House of Friendship, lähellä Montrealin downtownia.

Ja täällähän on tätä lunta ja pakkasta - jippii!

Ollaan tepasteltu ympäriinsä löytöretkeillen ja kaupunkia tutkien samoissa kolmen ryhmissä, joissa matkailtiin Vancouverista tänne eli minun seurastani ovat edelleen nauttineet Sarah ja Taylor. Pistäydyttiin mm. yhdessä katedraalissa (Basilica Notre Dame tms.) ja oli meinaan aika hulppea pytinki!

Tänään kävimme luistelemassa sellaisella s-kirjaimen muotoisella lammella. Se oli mukavaa se :)

Ja mitäs muuta me olemme nähneet ja tehneet.. Uudenvuodenaattoyönä käytiin kävelemässä pienellä porukalla (Bobby, Tanya, Sarah, Trix, Alex, Taylor ja minä) lähikorttelistossa (muiden raahauduttua downtowniin hiukan suurempiin vuodenvaihtajaispippaloihin. Ainoastaan noin 40 000 ihmistä raketteja ja muita kummajaisia ihmettelemässä). Ja nähtiinhän mekin muutama raketti.

Ja tietenkin otettiin ryhmäkuva vuoden alkajaisiksi.

Montrealilaiset ovat ratkaisseet talven tuiman tuiverruksen välttämisen rakentamalla valtavan maanalaisen verkoston downtowniin. Periaatteessa joka paikkaan downtownissa mihin pääsee maan pinnalla kävellen, löytyy yhteys myös metrotunneleista - eli voit hypätä metroon kaupungin toisella puolella, körötellä downtowniin, käydä kaikissa niissä val-ta-vissa ostoskeskuksissa, joita sieltä löytyy ja pujahtaa takaisin metroon ja kotiovelle näkemättä juurikaan päivänvaloa koko reissun aikana. Oh, mutta se on kuulkaa hämmentävä viidakko, missä pieni ihminen turhautuu hyvin pikaisesti..

No, sitten. Kävimme päivällisellä oikein ravintolassa porukalla. Päädyimme pizzeriaan, jonka ruokalistalta löytyi 75 erilaista pizzaa - ei huono.

Siinä menikin hyvä tovi lajiketta valitessa ja ankaran pohdinnan jälkeen päädyin pizzaan nimeltä Zucchinata (zucchini=kesäkurpitsa, ja oli siinä toki muutakin). Sitten saattoi myös käydä niin, että tilasin pitsani ilman juustoa.. Kas kun siellä paikassa jokainen täyte oli listattu (tomaattikastiketta ja mozzarellaa myöten) ja näppärästi ajattelin, että "miten olis jos vaihtaisin tuon mozzarellan sinihomejuustoon" - hieno ajatus. Mutta se oli kyllä varsin maukas ja muutenkin mainio juustottakin :)

Paitsi että paaston ansiosta kutistunut mahalaukkuni oli revetä urakan loppuun saatettuani. Ai niin ja sitten vielä onnistuin pudottamaan yhden lasin - sirpaleet tuovat onnea..? Mulla olis nyt parin viikon ajalta plakkarissa jo kahta laatua..

Ah, ja kotimatkalla törmäsin vielä pylvääseen metroasemalla! Minussa on ilmiselvästi liikaa energiaa tämän kaiken ravinnon yhtäkkiä virrattua elimistööni tänään..

Laitetaanpas tähän loppuun nyt vielä näkymä meidän tämän hetkiseltä kotikadulta. Tältä näyttää siis Duluth Avenue iltasella.


Huomenna tiimimme jakaantuu kahtia ja muutamme varsinaisiin outreach-kohteisiimme (kaksi eri lähiötä, jotka sijaitsevat noin tunnin bussimatkan päässä downtownista. Ja niissä kohteissa sijaitsemme sitten tulevat neljä viikkoa - jännittävää!

Erilainen joulu.

Jos minulta kysyttäisiin, niin jouluna kuuluu sataa lunta ja edes pikkuisen pakkasta olisi hyvä olla. Minulta ei ilmeisestikään kysytty kun Vancouverin joulukuun sääolosuhteita laitettiin suunnitelmista käytäntöön. Joululomammehan alkoi siis perjantaina, 18. joulukuuta parin päivän kaatosateella. Mutta siihenhän me olemme tottuneet - "well, this is Vancouver, it's supposed to rain" - positiivinen asenne tepsii aina. Ai mutta tulihan meille sitten se pikkuinen pakkanen ja aurinkoinen paisteli mukavasti joulupäivinä.






Ensin siis perjantaina saimme ensimmäisen puoliskon koulustamme päätökseen ja tässä on viimesen prosessointisession tulos - teemana siis review of the lecture phase. Piirrettiin paperille aikajana (koulun ensimmäinen päivä - joululoman alkamispäivä)


Jenny, Nathan ja Alex lähtivät siitä sitten ajelemaan kohti Albertaa joulunviettoon koteihinsa. Ja Bobby lähti jo torstaina muutamaksi päiväksi kotikonnuille Minnesotaan. Lauantaiaamuna saattelimme Taylorin lentokentälle suuntanaan Idaho.


Ja taloa pystyssä pitämään jäi siis minun lisäksi the Swiss eli Rebekka, Trix ja Ancel. Omat lomasuunnitelmani olivat hyvin yksinkertaiset, aikataulu sisälsi kahdenlaista toimintaa: nukkumista ja syömistä. Ja suunnitelmassa pitäydyin suhteellisen kiitettävästi.

Vaikka tämä joulu olikin hyvin poikkeuksellinen ja perinteetön niin joitakin välttämättömyyksiä sain mahdutettua tiiviiseen (?) aikatauluuni. Joulurauha julistettiin Suomen Turusta ihan tänne asti (en sentään livenä herännyt kahden aikaan yöllä kuuntelemaan..), tiernapojat laulaa luikauttivat hiukan youtube:sta, The Snowman tuli katsottua - kahteen otteeseen itse asiassa, joululauluja on laulettu sekä englanniksi että suomeksi ja aattoiltana käytiin kirkossa porukalla. Ja siitä oikeastaan alkoi minun joulu. Ennen sitä ei tuntunut joululta, ei sitten tipan tippaa. Mutta siitä kirkosta. Se oli sellainen kynttiläjumalanpalvelus. Ovella jaettiin kaikille kynttilät, jotka sitten sytytettiin viimeisen laulun aikana ja kaikki muut valot sammutettiin - mainiota! Sieltä suunnattiin meidän koulun toisen johtajan (Randy) perheen kotiin nyyttärityyppisen joulupäivällisen viettoon. Jokaisen piti siis valmistaa tai ostaa tai muuten hankkia jotain oman kotimaan perinne(joulu)ruokaa. No, meillähän oli sitten tarjolla raclettea (Sveitsi), Christmas puddingia ja trifleä (Englanti), Cassava-kakkua (Philippiinit), jauhelihapai:ta (Quebec), Subway patongin pätkiä (USA), sushia (Japani-Edmonton), tortillasipsejä+vihanneksia+salsaa+dippiä (mikä tahansa maa) ja porkkanalaatikkoa (ihan itse, omin pienin kätösin valmistin!). Ehkä epäjouluisin ateria ikinä :D


Ja sitten järjestettiin Taylorille synttäriyllätys. Toisin sanoen askarreltiin tuokion verran paperin ja värikynien kanssa ja tällaista saimme aikaan:


Se oli mukava ilta se! Tosin ettei olisi ollut liian täydellistä niin onnistuin särkemään tuhannen pirstaleiksi sellaisen jouluvalojutun (5 pientä ja sievää posliinitaloa, joiden jokaisen sisällä oli yksi polttimo ja ne oli siis saman johdon päässä kaikki ja onnistuin saamaan läppärini piuhan sotkeutumaan siihen kyseiseen johtoon ja lopun jo arvaattekin...). Ja sitten sen omistajat olivat enemmän huolissaan minun reaktiosta kuin harmissaan siitä mitä tapahtui - "Heidi, don't worry, it's okay, not a big deal, can I just give you a hug?" :) Enkä edes ehtinyt ottaa siitä kuvaa, harmillista.

No. Sitten liuettiin ulos ihastelemaan jouluvaloja. Otetaan nyt vaikka sellainen keskiverto suomalaiskoti ja kerrotaan sen jouluvalot kymmenellä, ainakin - ja kas tällaista saadaan aikaan:




Harvalukuiset lahjat avasimme ensimmäisen joulupäivän iltana. Jokaisella oli omat perinteensä lahjaseremonian ajankohdasta ja jotenkin päädyttiin viivyttämään toimitusta viimeiseen mahdolliseen hetkeen. Kun sitten oli paketit jaettu, niin Bobby sanoi jotain, että "minun pitää nyt tehdä tunnustus - olen valehdellut teille viimeiset kaksi kuukautta" ja sitten hän selitti, kuinka lokakuussa kysyessään meidän kotijoukkojen sähköpostiosoitteita hätätapauskontakteiksi hän olikin pyytänyt heitä lähettämään meille jotain jouluksi. Ja sitten hän kantoi sisään kasan paketteja! Ja oh, kaukaa Suomesta saapui sellainen reilun kuuden kilon paketti täynnä monen monta pakettia!! Paras joulupostipaketti ikinä! Se oli mukava hetki se :) Nythän minulla on esimerkiksi varmaan parisen kiloa salmiakkia ja suklaata odottamassa syödyksi tulemista. Sitten löytyy myöskin palttoonnappeja, pari Aku Ankan taskaria ja Kodin kuvalehteä, uuden uutukainen kalenteri, kaulahuivi, paljetteja, joululaululevy, enkelikynttilämobile, lukuisia ihania kirjeitä ja kortteja ja piirrustuksia ja sen sellaista! Se oli tunteikasta, saatoin jopa vuodattaa joitakin kyyneleitä, todistajien läsnäollessa. Tuli huippuhyvä mieli :) Val-ta-va kiitos vielä kerran kaikille, jotka ottivat osaa tähän mainioon huijaukseen!


Ja sitten Sarah sai paketistaan Englannista paketillisen musical crackereita (check it out jos ei välähdä: christmas crackers), joiden jokaisen sisällä oli pilli ja sitten perustimme pilliorkesterin ja soitimme joululauluja. Elävästä arkistostahan löytyy liikkuvaa kuvaa:



Ja tässä me oltais:

Minun jouluni kruunattiin Tapaninpäivän iltana elokuvalla nimeltä Ihmeellinen elämä. Voi niitä, jotka ovat jääneet osattomiksi kyseisen elokuvan ihmeellisyydestä. Mutta sisäpiirin tietona kerrottakoon, että minusta tuntui vähän samalta, kun availin lukuisia pakettejani, kuin päähenkilöstä elokuva lopussa :)

Ja sitten sunnuntaina koko jengi kasaantui kotiin jälleen - jippii! Ensin aamulla oli tarkoitus mennä Ancelin kanssa Tayloria vastaan lentokentälle, mutta Ancel yllättäen (?) nukkui pommiin. Ja meillä kun olis ollut kyltit ja kaikki, jotka hänen oli tarkoitus tuoda mukanaan, mutta ei. Menin sitten keskenäni. Kotiin saavuttuamme käytiin poikien kanssa pitsalla. Ja nyt kun ruoasta puhutaan, niin päivälliseksi syötiin sveitsiläisten kokkaamaa fondueta ja raclettea - nam!

Sellainen oli joululoma :)

PS. Vietin myös yhden askartelynyhertämispäivän.

Five more to go.

Tänään siis alkoi viimeinen kouluviikko ennen joululomaa. Porukka alkaa olla jo aika puhki, tai ainakin vähintään lomamielellä. Meidän staffilaiset pitää oppitunteja tällä viikolla. Mahtaa olla turhauttavaa katsella nuokkuvia ihmisiä. Tai ehkä minä olinkin ainoa.. Mene ja tiedä.

No mutta. Tänään saatiin hiukan lisää lunta - jeah! Sitä tuli taivaan täydeltä oikein sievästi. Ja nyt on kyllä keli vahvasti plussan puolella, joten eiköhän se aamuun mennessä ole jo sulanut.. nyyh.

Mutta palatkaamme vielä hetkiseksi siihen viime viikonloppuun. Perjantain jälkeen tulee luonnollisesti lauantai. Ja jotain tietääkseni puuhastelin noin kolmeen asti ja sen jälkeen lähdettiin kaupungille Jennyn, Nathanin ja Taylorin kanssa. Suuntana Costco (sellainen tukkumyymälän tapainen tavaratalo) ja sieltä tarttui matkaan mm. maailman lämpimin huppari. Tämän jälkeen meidän oli alunperin tarkoitus mennä Stanley Parkiin Jennyn ja Nathanin kanssa kun lupasin ottaa niistä joulukorttikuvia, mutta sitä ei sitten koskaan tapahtunut. Sen sijaan päätettiin Taylorin kanssa vuokrata polkupyörät ja polkaista kyseisen puiston ympäri. Ja kyseinen puistohan sijaitsee siis ikäänkuin niemen kärjessä, downtownin jatkeena ja sen reunoilla kiertää siis kevyenliikenteenväylä. Niin että näkymät on aika hulppeat! Saavuttiin sinne pyöränvuokrauspaikkaan ja saatiin tietää, että meillä on 45 minuuttia aikaa vispaista menemään sellaiset reilu 10 kilometriä, sillä se paikka menee kiinni kun tulee pimeää. Ei muuta kuin pyörän selkään ja polkemaan. Oli tosi mukava pyöräillä pitkästä aikaa! Viime kerrasta olikin jo sellaiset nelisen kuukautta. Aikataulu oli varsin täydellinen, nähtiin nimittäin upea auringonlasku (jota kuva tosin ei tietenkään pysty välittämään sinne Suomeen asti..)!

Ja sitten vielä sunnuntai. Meidän piti mennä porukalla kirkkoon, mutta sitten päätettiin kiivetä vuorelle. Haha, mikä tarinan aloitus! Mutta niin siinä kävi. Useamman matkakumppanin jänistettyä reissuun lähti minun lisäksi ainoastaan Taylor. Suuntana oli siis ensin paikallisjunalla downtown, lautalla North Vancouveriin ja sitten bussilla Grouse Mountainin juurelle. Törmättiin juna-aseman edustalla pariin YWAM Vancouver tyyppiin ja ne sitten kertoi, että sen vuoren vaellusreitit suljetaan talveksi, mutta ne ehdottivat sitten paikkaa nimeltä Lynn Canyon, joka sekin sijaitsee North Vancouverissa. Ja se oli aika mielettömän upea paikka se! Tällaisissa maisemissa tepasteltiin kolmisen tuntia:

Ensin oli riippusilta - äiti, tämä kuva on omistettu sinulle :)

Sen kanjonin reunoilla oli aita, ettei huolimattomat turistit tallustele vääriin paikkoihin, mutta seikkailun tarpeessa tietenkin loikkasimme aidan yli ja laskeuduttiin kanjonin pohjalle :)

Vesihän oli uskomattoman kirkasta! Syvyyttä tämän kuvan (alapuolella) ottopaikassa oli ehkä 4-5 metriä.


Mutta kahlailemaan piti päästä! Yhtäkkiä 'kylmä' noin niinkuin sanana tuntui hyvin laimealta..


Karvaisia puunrunkoja. Siellä oli sellainen jännä jokilaakso, missä kaikki oli tällaisen kuuran peitossa.




Tästä metsästä tuli hyvin pitkälti mieleen Narnia :)



Ja sitten vielä kotimatkalla sopivasti satuttiin olemaan lautalla auringonlaskun aikaan ja kuvassa siis downtownin siluetti.

Ja kas näin saavuttiin onnellisesti takaisin kotiin! Sellainen oli se viikonloppu :)